Kaukoidän nokipäästöt kulkeutuvat arktisille jäätiköille ja kiihdyttävät niiden sulamista

Vuonna 2005 Norjan Polaari-instituutin tutkijat kairasivat Huippuvuorten Holtedahlfonna-jäätiköltä n. 300 vuotta kattavan harvinaisen jääaineiston. Siitä tehtyjen määritysten perusteella noen eli mustan hiilen laskeuma kasvoi jäätiköllä vuosina 1970–2005, toisin kuin esimerkiksi Grönlannista aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan.

Selvittääkseen mikä aiheutti odottamattoman nokilaskeuman kasvun Ilmatieteen laitoksen akatemiatutkija Meri Ruppel tutki samoista jäätikkönäytteistä noen lähteitä useiden kemiallisten analyysien ja ilmakehämallinnusten avulla. Analyyseissa määritettiin esimerkiksi jäässä esiintyviä orgaanisia yhdisteitä, hivenaineita sekä noen radiohiili-isotooppeja.

Tulosten mukaan suurin osa, 60–70 %, nokilaskeumasta oli 300 vuoden aikana peräisin biomassan poltosta. Tähän sisältyy sekä biomassan luonnollista palamista, kuten maastopaloja, että biomassan polttamista energian ja lämmön tuottamiseen. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttama laskeuma alkoi kasvaa 1960–1970-luvuilta lähtien. Vuosille 1948–2005 tehtyjen ilmakehämallinnusten mukaan korkeimmat nokilaskeumat havaittiin jääaineistossa ajanjaksoina, jolloin ilmamassat saapuivat jäätikölle erityisesti Kaukoidästä sekä arktisen Luoteis-Venäjän öljy- ja kaasukenttien soihdutusalueilta Euroopan sijaan.

Tieto noen lähteistä voi auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta tehokkaasti

Nokilaskeuman lähteiden selvittäminen on tärkeää, sillä noki kiihdyttää merkittävästi arktisen alueen lämpenemistä ja sulamista, millä on maailmanlaajuisia seurauksia. Vähentämällä nokipäästöjä kaikista haitallisimmista lähteistä, voitaisiin arktista ilmastonmuutosta hidastaa nopeastikin, sillä noki säilyy ilmakehässä vain muutamia viikkoja.

Tutkimukseen osallistui laaja kansainvälinen yhteistyöryhmä, jossa olit tukijoita muun muassa Helmholtz-tutkimuskeskuksesta Münchenistä, Bernin yliopistosta, Tukholman yliopistosta, Norjan Polaari-instituutista, Ohion osavaltionyliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta ”Musta ja ruskea hiili ilmakehässä ja kryosfäärissä (BBrCAC)”.

Jatkossa tutkimusryhmä aikoo selvittää entistäkin tarkempien kemiallisten analyysien avulla uudesta, samalta jäätiköltä vuonna 2023 kairatusta, jääaineistosta sekä noen että valoa-absorboivan ruskean hiilen lähteitä. Erityisesti kiinnitetään huomiota viime vuosina räjähdyksenomaisesti lisääntyneiden arktisten suopalojen merkitykseen hiukkasten laskeumassa.

Lisätietoja:

Akatemiatutkija Meri Ruppel, Ilmatieteen laitos, meri.ruppel@fmi.fi

Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Journal of Geophysical Research – Atmospheres -tiedejulkaisussa.

Viite: Ruppel, M.M., Khedr, M., Liu, X., Beaudon, E., Szidat, S., Tunved, P., Ström, J., Koponen, H., Sippula, O., Isaksson, E., Gallet, J.C., Hermanson, H., Manninen, S., Schnelle-Kreis, J. (2023) Organic Compounds, Radiocarbon, Trace Elements and Atmospheric Transport Illuminating Sources of Elemental Carbon in a 300-year Svalbard Ice Core. Journal of Geophysical Research – Atmospheres, 128, e2022JD038378.