Otsonikerros jatkaa palautumistaan – otsonin ja UV-säteilyn jatkuva seuranta tuottaa ajankohtaista tietoa ilmakehän koostumuksesta
Ilman otsonikerrosta elämä maapallolla olisi mahdotonta liiallisen auringon UV-säteilyn takia. Tämän vuoden kansainvälisenä otsonipäivänä muistellaan ilmakehän otsonikerrosta ja ilmastoa suojelevia Montrealin pöytäkirjaa ja sen Kigalin muutosta.
Vuonna 1987 allekirjoitetussa Montrealin pöytäkirjassa sovittiin maailmanlaajuisesti ilmakehän otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttörajoituksista. Montrealin pöytäkirjan ansiosta maapalloa suojaava yläilmakehän otsonikerros on alkanut elpyä, ja esimerkiksi viime vuoden Etelämantereen otsoniaukko oli yksi viime vuosikymmenten pienimmistä.
Sopimusta täydennettiin Kigalissa vuonna 2016, jolloin sovittiin HFC-yhdisteiden käytön ja tuotannon vähentämisestä. Näillä yhdisteillä on ilmakehään joutuessaan ilmastoa lämmittävä vaikutus.
"Ilman Montrealin pöytäkirjan Kigalin muutosta maapallon ilmasto lämpenisi nykyistä enemmän. Nämä kansainväliset sitoumukset ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen hillinnässä", Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kaisa Lakkala sanoo.
Montrealin ja Kigalin sopimuksia pidetään esimerkkinä onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä ympäristönsuojelun saralla.
Ilmatieteen laitoksen koordinoima tutkimus osaksi kansainvälistä otsonikerroksen seurantaraporttia
Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisee myöhemmin tänä vuonna otsonikerroksen tilaa kuvaavan raporttinsa, joka julkaistaan neljän vuoden välein. Osana raporttia Ilmatieteen laitoksen tutkijat koordinoivat kansainvälistä tutkimusta, jossa päivitetään arviota ilmakehän otsonipitoisuuden pystyjakauman pitkäaikaisista muutoksista. Arvioinnissa käytetään apuna maanpinnalta tehtäviä mittauksia, satelliittimittauksia ja ilmakehän mallinnusta.
Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2000–2024 tapahtuneita muutoksia otsonipitoisuuden pystyjakaumassa. Satelliittimittaukset osoittavat, että otsonikerros on ennakoidusti toipumassa. Positiivinen muutos näkyy erityisesti yläilmakehässä, jossa otsonipitoisuus on kasvanut, kun taas keski-ilmakehässä on nähtävissä vain hyvin pientä kasvua tai ei kasvua ollenkaan. Kasvu on suurempaa keskileveysasteilla kuin tropiikissa. Alempana ilmakehässä otsonipitoisuus sen sijaan jatkaa edelleen hienoista vähenemistä. Uusimmat tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia.
Ilmatieteen laitoksella seurataan otsonikerroksen muutoksia sekä UV-säteilyn vaihtelua
Ilmatieteen laitos mittaa ilmakehän kokonaisotsonia Helsingissä ja Sodankylässä. Sodankylässä otsonipitoisuuksien mittaamiseen käytetään Brewer-, Pandora- ja SAOZ-spektrometrejä sekä Fourier-muunnos-infrapunaspektrometriä. Havaintoja tehdään myös suuriin luotauspalloihin kiinnitetyillä ECC-otsoniantureilla. Säähavaintopallo nostaa otsonianturin tyypillisesti 30–35 kilometrin korkeuteen. Nousun aikana otsonipitoisuuksia mitataan kymmenen metrin pystysuuntaisella erotuskyvyllä.
Ilmatieteen laitos osallistuu myös aktiivisesti Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Ozone Climate Change Initiative -hankkeeseen sekä EU:n Copernicus Climate Change -projektiin tuottamalla pitkäaikaisia otsoniprofiiliaineistoja ja arvioimalla otsonin kehitystä.
Otsonikerroksen vaihteluilla on vaikutusta maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn voimakkuuteen ja kokonaismäärään. UV-säteilyllä tiedetään olevan monenlaisia vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön. Ilmatieteen laitos seuraa UV-säteilyn vaihtelua seitsemällä mittausasemalla Suomessa sekä Euroopassa satelliittien avulla. Sodankylän tarkkuusspektrometrin aikasarja on yksi maailman pisimmistä katkeamattomista UV-aikasarjoista. Lisäksi Ilmatieteen laitos mittaa UV-säteilyä Etelämantereella yhdessä Argentiinan ilmatieteen laitoksen (SMN) kanssa.
Lisätietoja:
Erikoistutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, puh. 040 747 6792
Johtava tutkija Rigel Kivi, Ilmatieteen laitos, puh. 040 542 4543
Erikoistutkija Viktoria Sofieva, Ilmatieteen laitos, puh. 050 380 3413
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.
Tutkimus Updated global and regional trends of stratospheric ozone profiles. Tutkimuksen viite: Sofieva, V. F., Szelag, M. E., Kramarova, N. A., Damadeo, R., Steinbrecht, W., Petropavlovskikh, I., Vigouroux, C., Maillard Barras, E., Zawada, D., Tourpali, K., Frith, S. M., Wild, J. D., Davis, S. M., Arosio, C., Weber, M., Rozanov, A., Auffarth, B., Froidevaux, L., Fuller, R., Degenstein, D., Dube, K., Effertz, P., Leblanc, T., Ancellet, G., Godin-Beekmann, S., McConville, G., Querel, R., Smale, D., DeBacker, M.-R., Mahieu, E., and Sussmann, R.: Updated global and regional trends of stratospheric ozone profiles, Atmos. Chem. Phys., 26, 7387–7405, https://doi.org/10.5194/acp-26-7387-2026, 2026
