Tiedote - IPCC:n ilmastonmuutosraportti: Maapallon keskilämpötila nousee arvioitua enemmän
Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n, Intergovernmental Panel on Climate Change, tutkijoiden uusimman arviointiraportin kaikki kolme osaa on hyväksytty tammi-maaliskuussa 2001 pidetyissä IPCC:n työryhmien kokouksissa. Suomen IPCC-ryhmän järjestämässä seminaarissa tarkastellaan tämän raportin pääkohtia. Erityisesti kiinnitetään huomiota pohjoiseen ulottuvuuteen.
IPCC:n uusimman raportin mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan pikemminkin siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Ilmastomallien antamat uudet tulokset ja kasvihuoneilmiötä koskeva, lisääntynyt fysikaalis-kemiallinen tietämys ovat vakuuttaneet tutkijat siitä, että monet viime vuosikymmenien muutoksista johtuvat pääosin ihmisen toimista.
Kasvihuonekaasujen ja rikkidioksidin uusien päästöennusteiden pohjalta tehtyjen laskelmien mukaan maapallon keskilämpötila nousisi vuoteen 2100 mennessä selvästi enemmän kuin IPCC:n vuoden 1996 arviointiraportissa esitettiin. Uusi arvio maapallon keskilämpötilan noususta on 1.4 - 5.8°C, kun edellinen arvio oli 1.0 - 3.5°C. Lämpeneminen ei olisi kuitenkaan saman suuruinen kaikkialla, vaan erityisesti pohjoisten manneralueiden ennakoidaan lämpenevän eniten. Lämpenemisen myötä valtamerien pinnan arvioidaan kohoavan vuoteen 2100 mennessä 10-90 sentillä. Tämä johtuu sekä veden lämpölaajenemisesta että jäätiköiden sulamisesta.
Ilmastonmuutos, erityisesti lämpötilan nousu, vaikuttaa jo nyt monella tapaa maapallon luontoon ja ihmisen elinoloihin. Jäätiköt ovat viime vuosikymmeninäpienentyneet huomattavasti ja ikirouta on alkanut sulaa. Järvet ja joet jäätyvät myöhemmin ja sulavat aikaisemmin kuin ennen. Kasvukaudet ovat pidentyneet, kasvien ja eläinten elinpaikat muuttuneet ja jotkut kasvi- ja eläinpopulaatiot pienentyneet. Puiden lehdet puhkeavat aikaisemmin keväällä ja linnut pesivät aikaisemmin.
Ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksiaMikäli ilmastonmuutos jatkuu, on tällä vuosisadalla odotettavissa seuraavia kielteisiä vaikutuksia:
Satojen pieneneminen useimmilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, samoin niillä keskileveysasteiden alueilla, missä lämpötilan nousu on keskimääräistä suurempi.
Kuivuuden paheneminen erityisesti Keski-Aasiassa, Välimeren alueella, Australiassa ja eteläisessä Afrikassa.
Yhä useampien ihmisten altistuminen vakaville taudeille, kuten malarialle ja koleralle. Lisäksi ihmisiä kuolee yhä enemmän kuumuuden aiheuttamaan stressiin.
Asuinalueiden tulvavahingot kasvavat sademäärien lisääntyessä ja merenpinnan noustessa. Kehitysmaiden köyhät kärsivät näistä ongelmista eniten, samoin kuin monista muista ilmastonmuutoksen seurauksista.
Monien ekosysteemien vaarantuminen erityisesti rannikoilla, vuoristoissa ja napa-alueilla.
Myönteisiä vaikutuksia:
Satojen lisäys korkeilla leveysasteilla.
Puuntuotannon kasvu kestävästi hoidetuilla metsäalueilla.
Energiankulutus pienenee lämmityksessä, kun talven lämpötila nousee.
Euroopassa ilmastonmuutos pahentaa kuivuutta etelässä ja idässä, mutta lisää vesivaroja pohjoisessa. Kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät pohjoisemmaksi, jolloinjoistakin lajeista tulee uhanalaisia elinympäristön muuttuessa liikaa. Kesäkauden matkailukohteet voivat kärsiä liian korkeista lämpötiloista ja helleaalloista, kun taas talvikohteet voivat kärsiä lumenpuutteesta. Pohjois-Euroopan maatalous todennäköisesti hyötyy muutoksista. Arktisilla alueilla ekosysteemit ovat uhattuina ja ikiroudan sulaminen rikkoo rakennuksia, teitä ja putkistoja.
Seurauksiin voidaan varautuaStrategioita ilmastonmuutokseen varautumiseksi on alettava laatia heti ja keinoja on alettava soveltaa käytäntöön mahdollisimman pian. Tarvitaan myös lisää tutkimusta, jotta ilmastomallit ja ennusteet saadaan mahdollisimman luotettaviksi. Tämän tiedon pohjalta päättäjät voivat tehdä oikeita ratkaisuja ilmastonmuutokseen varautumisesta.
Kun ilmastonmuutokseen varaudutaan ajoissa, kielteisiä vaikutuksia voidaan pienentää ja myönteisistä muutoksista hyötyä. Varautumista tarvitaan kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, jotta ilmastonmuutoksen haitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Varautumallakaan ei voida välttyä kustannuksilta ja estää kaikkia vahinkoja. Ihmisten toiminnan sopeuttaminen ilmastonmuutokseen näyttää helpommalta kuin luonnon sopeutuminen. Eri ihmisyhteisöjen ja yhteiskuntien mahdollisuudet varautua ilmastonmuutokseen ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Kehitysmailla, erityisesti kaikkein köyhimmillä mailla, on vain vähän keinoja varautua siihen.
Ilmastonmuutoksen hillintä toimintapaketteinaKansalliset toimet päästöjen rajoituksista tulisi IPCC:n mukaan toteuttaa laajoina ohjelmapaketteina, joihin koottaisiin kansallisista olosuhteista riippuen esimerkiksi päästö- ja energiaveroja, päästökauppaa, tukia, teknillisiä määräyksiä, vapaaehtoisia sopimuksia sekä tutkimuksen ja kehityksen tukea. Päästöjenrajoitusohjelmat tulisi kytkeä muihin kansallisiin kehitysohjelmiin. Näin saavutettaisiin pitkällä aikavälillä ne sosiaaliset ja teknologiset muutokset, jotka tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi.
Päästöjen kehitys riippuu sosioekonomisesta ja teknologisesta kehityksestä. Päästöt fossiilisista polttoaineista lisääntynevät koko maailman mittakaavassa lähivuosina suurelta osalta kehitysmaiden voimakkaan väestön kasvun ja kulutuksen kasvun takia. Päästöjen rajoittamisen laajuus ja kustannukset riippuvat sosioekonomisesta ja teknologisesta kehityksestä sekä siitä, mille tasolle ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet halutaan rajoittaa.
Lyhyellä aikavälillä fossiiliset polttoaineet säilyvät tärkeimpänä energian lähteenä. Päästöjä voidaan kuitenkin vähentää korvaamalla hiiltä maakaasulla ja parantamalla energiantuotannon hyötysuhdetta. Myös hiilidioksidin erotus savukaasuista ja loppusijoitus saattavat tulla kyseeseen. Keskeisiä keinoja korvata fossiilisia polttoaineita ovat biomassa, jätepolttoaineet, kaatopaikkojen metaani, tuuli-, vesi- ja ydinvoima. Myös muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjen rajoitus on tärkeää. Metsä- ja maanviljelyekosysteemien hiilivarastojen lisääminen tarjoaa merkittävän potentiaalin vähentää kokonaispäästöjä.
Arviointiraportin sisältöä esittelevä seminaari pidetään maanantaina 26. maaliskuuta kello 14-16, Adams-salissa, Erottaja 15-17, Helsinki. Seminaarinpääesitelmöitsijä on IPCC:n puheenjohtaja Dr. Robert Watson. IPCC:n raportin tekoon osallistui vuosina 1998-2000 noin 400 pääkirjoittajaa ja 1000 avustavaa kirjoittajaa. Sen on tarkastanut yli tuhat eri valtioiden ja tutkimuslaitosten edustajaa.
Raporttien suomennokset pdf-muodossa:
Raportti I: Tieteellinen perusta
Raportti II: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittavuus Suomen ympäristökeskus
Raportti III: Ilmastonmuutoksen rajoittaminen VTT
Englanninkielinen raportti IPCC:n Internet-sivuilla
Lisätietoja:
Ilmatieteen laitostutkimuspäällikkö Raino Heino,puhelin (09) 1929 4120, raino.heino@fmi.fi
Suomen ympäristökeskuserikoistutkija Timothy Carter,puhelin (09) 40300 315, timothy.carter@vyh.fihydrologi Esko Kuusisto,puhelin (09) 40300 356 esko.kuusisto@vyh.fi
VTT Energiatutkimusprofessori Ilkka Savolainen,puhelin (09) 456 5062, ilkka.savolainen@vtt.fitutkija Sami Tuhkanen,puhelin (09) 456 5065, sami.tuhkanen@vtt.fi