FINNARP-retkikunta palaa Suomeen – mukana arvokasta tietoa Etelämantereen luonnosta
Suomen Etelämanner-tutkimusmatka FINNARP 2025 on päättynyt ja retkikunta on palannut Suomeen. Retkikunta toimi lähes kuuden viikon ajan tutkimusasema Aboalla ja sen lähiympäristössä.
”Sääolosuhteet olivat suotuisat, vaikka Etelämantereenkin mittapuulla hieman talvisemmat kuin muutamalla edellisellä matkalla. Tammikuussa oli kolmen päivän myrskyjakso, jonka aikana tuulenpuuskat ylittivät hirmumyrskylukemat. Se ei estänyt retkikuntaa pääsemästä ennalta asetettuihin tavoitteisiin”, toteaa retkikunnan johtaja Mika Kalakoski tyytyväisenä.
Tutkimus selvittää, miten Etelämantereen luonto muuttuu jäätiköiden vetäytyessä
Retkikuntaan osallistuneet Turun yliopiston biologit, professori Kari Saikkonen ja dosentti Marjo Helander tutkivat, miten Etelämantereen ainutlaatuinen luonto muuttuu jäätiköiden vetäytyessä ilmaston lämpenemisen myötä. Nykyisellään Etelämantereesta noin 98 prosenttia on mannerjäätikön peitossa, mutta mallit ennustavat, että lähes 25 prosenttia Etelämantereesta vapautuu jääpeitteestään tämän vuosisadan loppuun mennessä.
Tutkimusasema Aboan jäätikön yläpuolelle kohoava kotivuori, Basen, tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella maaelämään sopeutuvien ensimmäisten mikrobien, kasvien ja eläinten levittäytymistä Etelämantereelle. Kattavan biologisen aineiston puute on estänyt vastaavan luonnon monimuotoisuuden muutosten ennustamisen Etelämantereella.
Aseman ympäristöstä löydettyjen sammalesiintymien läheisyyteen asennettiin pysyviä lämpötilaa ja kosteutta mittaavia antureita, joista saadaan tietoa ensimmäisille maakasveille sopivasta mikroilmastosta Etelämantereella paljastuvalla maalla pitkällä aikavälillä. Tutkimusmatkan yllättäviä löytöjä olivat vuoripaljastumilla eli nunatakeilla sijaitsevista lammikoista löytyneet makrolevät. Lammikoissa ohuen jääkerroksen alla oli runsaasti makroleväkasvustoa, joka muistuttaa meressä kasvavaa levää.
”On erittäin mielenkiintoista määrittää levän alkuperä. Oletamme, että se on tullut Etelämantereelle ilmavirtausten tai lintujen mukana noin 130 kilometrin päässä sijaitsevalta mereltä”, dosentti Marjo Helander kertoo. Tutkijoiden mukana Suomeen matkustaa makrolevä-, mikrobi- ja vesinäytteitä tästä mystisestä ekosysteemistä nunatakin huipulta.
”Tulokset syventävät ymmärrystä ihmisen vaikutuksista luontoon sekä niistä biologisista tekijöistä, jotka ylläpitävät elämän monimuotoisuutta maapallolla”, professori Kari Saikkonen sanoo.
Suomen Aboa-aseman ympärillä sijaitsevien nunatakien luonnon monimuotoisuuden tila on kuitenkin vielä satunnaisten havaintojen varassa.
”Tullessamme tiesimme, että alueella kasvaa vain sammalia ja jäkäliä. Nyt sammaleista, maaperästä, jäätiköstä ja vesistöistä kerätyt DNA-, bakteeri- ja syanobakteerinäytteet avaavat meille näkymän siihen, mistä elämän alku jään alta paljastuvassa ympäristössä lähtee kehittymään. Erityisen mielenkiintoista onkin vertailla elämän ensimmäisten muotojen, mikrobien, sopeumien ja yhteisörakenteiden samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia Etelämantereen sisämaan karujen nunatakien ja luonnon monimuotoisuudeltaan runsaamman niemimaan välillä. Aboa-aseman lähimaastot edustavat äärevää valo-, lämpötila- ja haihduntaympäristöä”, Saikkonen toteaa.
Arktinen Suomi on läsnä myös Etelämantereella
Suomi liittyi Etelämannerta koskevaan sopimukseen vuonna 1984 tukeakseen sopimusta, joka on taannut mantereen rauhanomaisen kehityksen ja pitänyt sen sotilaallisen toiminnan ulkopuolella. Suomen tavoitteena on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä ja säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa. Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon; Suomella on kylmään ilmanalaan ja polaarialueiden merenkulkuun liittyvää osaamista. Kansainvälisen Etelämanner-sopimuksen jäsenyyden edellytyksenä on merkittävän tutkimustoiminnan toteuttaminen alueella.
Suomella on Etelämantereella oma tutkimusasema Aboa, joka palvelee jatkuvia ympärivuotisia mittauksia ja alueella vierailevia tutkijoita. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmakehätieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan. Etelämantereella retkikunta kerää automaattisten mittalaitteiden ympäri vuoden tallentamaa tietoa. Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, satelliittiheijastimia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri ja geodeettisia tutkimuksia tukeva GNSS-asema. Pitkäkestoisen kansainvälisen yhteistyön kautta kerätty yhteinen tietovaranto mahdollistaa geofysikaalisen ympäristön muutosten tarkastelun mallinnuksella.
Ilmatieteen laitoksella toimiva Suomen Etelämanner-operaatiot ja -palvelut FINNARP vastaa Aboan ylläpidosta ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.
Lisätietoja:
Mika Kalakoski, Etelämanner-operaatioiden päällikkö Ilmatieteen laitos, puh. 050 359 2792, mika.kalakoski@fmi.fi
Kari Saikkonen, professori, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö, puh. 040 668 3468, karisaik@utu.fi
