Tiedote 13.10.2020

Arktisen merijään hupeneminen jatkuu – syyskuussa jään laajuus mittaushistorian toiseksi pienin

Vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian aikana merijään laajuus on pienentynyt 13 % vuosikymmenessä.
Kuva: Marika Marnela

Tämän vuoden syyskuussa havaittu merijään laajuus Pohjoisella jäämerellä oli 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Vain vuonna 2012 jään laajuus on ollut pienempi, 3,7 miljoonaa neliökilometriä.

”Havainnot osoittavat, että talvikauden jään kasvaminen on heikentynyt ja kesäkauden sulaminen on voimistunut. Perimmiltään muutokset johtuvat Arktisen alueen lämpenemisestä”, tutkimusprofessori Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta toteaa.

Merijään laajuutta Pohjoisella Jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen. Vuosien väliset erot ovat normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan.

Merijään laajuuden muutosnopeus on ollut -0,84 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä, mikä vastaa noin 2,5-kertaisesti Suomen pinta-alaa vuosikymmentä kohden.

Merijään määrä on yksi ilmastonmuutoksen indikaattoreista

Syyskuussa havaittava vuotuinen Arktisen merijään laajuuden minimi riippuu hyvin paljon jään paksuudesta. Jään paksuus riippuu sekä talven ankaruudesta että kesäkauden sulamisen voimakkuudesta. Kesäkauden lopussa oleva jään määrä indikoi näiden välisistä tasapainoa.

”Syyskuun keskimääräinen jään laajuus on hyvä indikaattori ilmastonmuutoksesta Arktisella alueella. Talvikaudella merijää voi hetkellisesti peittää laajojakin alueita, jolloin pinta-ala indikoi enemmänkin säätilan kuin ilmastollisia vaihteluita”, Haapala sanoo.

Yksittäisen vuoden pienin jään laajuus riippuu myös tuulten aiheuttamista jääkentän liikkeistä.

”Tämän vuoden poikkeuksellisen vähäinen jään määrä johtuu siitä, että talven aikana vallinneet ilmakehän virtaukset voimistivat jääkentän kulkeutumista Siperian rannikkoalueelta keskiselle Jäämerelle. Tällöin Euroopan puoleisilla merialueilla jään paksuus jäi keskimääräistä ohuemmaksi, minkä vuoksi jää suli keskimääräistä nopeammin. Kesäkausi oli lisäksi poikkeuksellisen lämmin Arktisella alueella, mikä voimisti jään sulamista”, Haapala kertoo.

Viimeisen 15 vuoden aikana jään laajuus on pienentynyt selvästi

Merijäätä voidaan havainnoida luotettavasti usean eri satelliitin avulla. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisten merialueiden pinta-ala tai koko jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuden laskemisessa otetaan huomioon ainoastaan ne alueet, joissa jään peittävyys eli jään osuus satelliitin kuvaamasta meren pinta-alasta on yli 15 %.

Vuoteen 2006 asti merijään syyskuun laajuus vaihteli 5,6–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen 15 vuoden aikana suurin jään laajuus on ollut 5,9 miljoonaa neliökilometriä ja pienin 3,7 miljoonaa neliökilometriä.

Syyskuun merijään laajuuden muutos Pohjoisella jäämerellä 1979–2020. Datalähde NSIDC (National Ice and Snow Data Center, USA)

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

JäämeriIlmastonmuutosMerijää