Arktinen Suomi on läsnä myös Etelämantereella – FINNARP 2025 -retkikunta valmiina lähtöön
FINNARP 2025 -tutkimusretkikunta aloittaa matkansa Etelämantereelle 27. joulukuuta. Retkikunta työskentelee Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboalla ja sen ympäristössä helmikuuhun saakka, jolloin se palaa Suomeen. Retkikuntaan kuuluu kuusi henkeä: retkikunnan johtaja, kaksi erikoisuunnittelijaa, konemestari ja kaksi biologia.
Etelämantereella retkikunta kerää automaattisten mittalaitteiden ympäri vuoden tallentamaa tietoa. Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, satelliittiheijastimia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri sekä geodeettisia tutkimuksia tukeva GNSS-asema. Ympäri vuoden toimivien automaattimittausten ylläpito vaatii huoltotoimenpiteitä vuosittain. Tällä varmistetaan tutkimustyön jatkuminen tulevaisuudessa ja turvataan pitkien mittausaikasarjojen jatkuvuus.
Vain pitkillä, eri puolilta maapalloa tallennetuilla mittaussarjoilla voidaan saada tietoa myös Suomeen vaikuttavista muutoksista.
"Etelämantereella tehty tutkimus on ainutlaatuista. Siellä on laaja yhtenäinen mannerjäätikkö ja omat erityispiirteensä, eikä missään muualla suoritettavalla tutkimuksella voida saada vastaavaa tietoa", kertoo retkikunnan johtaja Mika Kalakoski Ilmatieteen laitokselta.
Tutkimusta ja ihmisen vaikutuksen seurantaa
Retkikuntaan osallistuvat Turun yliopiston biologit tutkivat, miten Etelämantereen ainutlaatuinen luonto muuttuu ilmaston lämpenemisen myötä. Aiemmissa Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa tutkijat ovat keränneet kasveja sekä niihin liittyviä DNA- ja mikrobiominäytteitä Etelämantereen niemimaalta, ja eristäneet alueelta myös eläviä bakteerikantoja.
Nyt tutkimusta laajennetaan Suomen Aboa-aseman ympärillä sijaitseville nunatakeille eli jäätikön läpi pistäville vuorille, joilla kasvaa vain sammalia ja jäkäliä. DNA-, bakteeri- ja syanobakteerinäytteitä kerätään sammaleista, maaperästä, jäätiköstä ja vesistöistä. Alueelle perustetaan pysyviä kasvillisuuden seurantaruutuja, joihin asennetaan myös lämpötila-anturit. Näin voidaan tarkkailla ilmastonmuutoksen vaikutuksia kasvillisuuteen pitkällä aikavälillä. Lisäksi tutkitaan asematoiminnan vastuullisuutta analysoimalla nanomuovien määrää tulovesi- ja harmaavesinäytteistä.
"Tavoitteena on ymmärtää, miten kasvien kemialliset ominaisuudet ja niihin liittyvät mikrobit vaikuttavat eri eliöryhmien välisiin vuorovaikutuksiin ja tätä kautta Etelämantereen eliöyhteisöjen kehitykseen. Tulokset syventävät ymmärrystä ihmisen vaikutuksista luontoon sekä niistä biologisista tekijöistä, jotka ylläpitävät elämän monimuotoisuutta maapallolla", kertoo professori Kari Saikkonen Turun yliopistosta.
Oma tutkimusasema ja arktinen osaaminen Suomen vahvuuksia Etelämantereella
Suomi liittyi Etelämannerta koskevan sopimuksen jäseneksi tukeakseen sopimusta, joka on taannut mantereen rauhanomaisen kehityksen ja pitänyt sen sotilaallisen toiminnan ulkopuolella. Suomen tavoitteena on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä ja säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa. Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon; Suomella on kylmään ilmanalaan ja polaarialueiden merenkulkuun liittyvää osaamista.
Kansainvälisen Etelämanner-sopimuksen jäsenyyden edellytyksenä on merkittävän tutkimustoiminnan toteuttaminen alueella. Suomella on oma tutkimusasema Aboa, joka palvelee jatkuvia ympärivuotisia mittauksia ja alueella vierailevia tutkijoita. Ilmatieteen laitoksen Suomen Etelämanner-operaatiot ja -palvelut FINNARP vastaa Aboan ylläpidosta ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.
"Etelämanner-tutkimustoiminta vaatii niin kansallista kuin kansainvälistä yhteistyötä, koulutettuja osaajia ja hyvää suunnittelua. Suomalainen luotettava tapa toimia on hyvä myös Etelämantereella", korostaa Kalakoski.
Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta. Tutkimusasema on rakennettu Etelämantereen kesän 1988‒1989 aikana. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmakehätieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan ja biologiaan.
Lisätietoja:
Mika Kalakoski, Etelämanner-operaatioiden päällikkö Ilmatieteen laitos, puh. 050 359 2792, mika.kalakoski@fmi.fi
Kari Saikkonen, professori, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö, puh. 040 668 3468, karisaik@utu.fi
