Suolapulssit

Suuri suolapulssi edellyttää tietynlaisia, melko harvoin esiintyviä sääoloja. Edellytyksenä on, että Itämeren vedenpinta on selvästi alempana kuin Pohjanmeren pinta Tanskan salmien pohjoispuolella. Ensin siis pitää tuulla kauan itäisistä suunnista, jotta vettä virtaa mahdollisimman paljon salmien läpi Pohjanmereen. Sen jälkeen tarvitaan nopeasti länsimyrsky. Kun näin tapahtuu, Itämereen työntyy muutamassa viikossa useita kymmeniä, jopa satoja kuutiokilometrejä suolaista ja hapekasta Pohjanmeren vettä.

Kun Pohjanmeren vesi työntyy Itämerelle, se etenee pitkin pohjaa, koska se on tiheämpää kuin Itämeren murtovesi. Näin Itämeren syvänteet saavat lisää happea, mutta altaiden reunoilla, ja erityisesti Suomenlahdella pohjan happipitoisuus laskee ja veden suolaisuuskerrostuneisuus vahvistuu, kun suolavesipulssi työntää sinne varsinaisen Itämeren vanhaa, vähähappista ja suolaista syvävettä.

Suolapulssin vaikutus näkyy mittauksissa veden lämpötilasta, suolaisuudesta ja happipitoisuudesta. Kuvaajissa Argo-poijun mittaukset Bornholmin altaalta ennen (sininen yhtenäinen viiva) ja jälkeen (oranssi katkoviiva) joulukuun 2023 suolapulssin saapumisen.

Meren kerrostuneisuus vaikuttaa pohjanläheisen veden happipitoisuuteen, koska voimakas halokliini (suolaisuuden harppauskerros, jossa suolaisuus kasvaa nopeasti syvyyssuunnassa pohjaa päin) estää hapekasta pinnanläheistä vettä sekoittumasta pohjanläheiseen veteen. Hapen loppuminen ja rikkivedyn muodostuminen on haitallista suurimmalle osalle Itämeren eliöistä, ja suurin osa pohjan eläimistä ja kasveista kuolevat ja kalat kaikkoavat.

Viimeaikaiset suolapulssit

Itämerellä hapettoman alueen laajuus vaihtelee suolapulssien esiintymistiheyden mukaan. Tällä vuosituhannella suolapulsseja on ollut toistaiseksi vain muutamia. Vuonna 2014 tuli kolmanneksi suurin pulssi 1800-luvun lopulta alkaneessa seurannassa. Sitä seurasivat keskisuuret pulssit kahtena seuraavana vuonna. Itämeren syvänteiden tila oli kuitenkin päässyt jo niin huonoksi, että nämä pulssit paransivat tilannetta vain lyhyeksi ajaksi. Seuraava merkittävä pulssi oli suuruusluokaltaan keskisuuri ja saapui joulukuussa 2023. Sen jälkeen Itämeren eteläosissa pohjan läheisen veden happipitoisuus nousi, vesi viileni, ja suolaisuus kasvoi. Kuitenkaan Itämeren pääaltaalla ei havaittu merkittävää vaikutusta pohjan läheisiin kerroksiin.

Arvio Itämereen virranneesta suolamäärästä noin 30 vuoden aikana IOW:n (Leibniz-Institut für Ostseeforschung Warnemünde) mukaan. Vaakaviivat erottavat ne mittaukset, joita on alle 1 % mittauksista, alle 5 % mittauksista ja alle 10 % mittauksista, kun verrataan yli 100 vuoden mittaushistoriaan.