Polaaripyörteen hajoaminen voi tarkoittaa kovia pakkasia vielä helmi-maaliskuussa

Polaaripyörre on laaja matalapaine ja kylmän ilman alue napa-alueiden yläpuolella stratosfäärissä, noin 10–30 kilometrin korkeudessa maanpinnalta. Polaaripyörteen hajoaminen voi olla tärkeää jokapäiväisen sään ennustamisen kannalta: talvella polaaripyörteen voimakkaat länsivirtaukset pitävät normaalisti napa-alueiden kylmän polaari-ilman tiiviisti napa-alueiden läheisyydessä, mutta jos polaaripyörre heikkenee riittävästi ja hajoaa kahtia, pääsee kylmää ilmaa virtaamaan kohti eteläisempiä leveysasteita – eli esimerkiksi Suomen yli Keski-Eurooppaan.

Juuri näin näyttäisi tapahtuvan helmikuun alun jälkeen, jolloin polaaripyörre on ennusteiden mukaan hajoamassa pohjoisilta napa-alueilta. Ennusteen mukaan polaaripyörre hajoaa kahteen osaan: toinen pyörre siirtyy Siperian kautta kohti Fennoskandiaa, toinen puolestaan Pohjois-Amerikan ylle. Pohjoisnavalla polaaripyörteen korvaa korkeapaineen alue.

ECMWF-säämallin ennuste 10 hPa -tasolla (n. 30 km korkeudessa) 7.2. klo 20. Vasemmalla lämpötila (˚C) ja oikealla virtauskentän nopeus (m/s). Kylmät voimakkaan virtauksen pyörteet kuvaavat polaaripyörrettä hajoamisen jälkeen kahteen osaan. Pyörreparin väliin on vahvistumassa korkeapaine.

Pitkän ajan ennusteissa Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus ECMWF ennakoi tavanomaista korkeamman paineen aluetta etenkin Grönlannin ylle ja hetkittäin myös Fennoskandiaan, mikä voisi olla yhteydessä polaaripyörteen hajoamiseen ja siitä syntyvään sulkukorkeapaineeseen. Tällöin korkeapaine estäisi lauhan ilman pääsyn Pohjois-Eurooppaan ja Suomessa virtaus kävisi kylmältä pohjoisen ja idän puolelta. ECMWF:n tuorein ennuste näyttää Pohjois-Eurooppaan selvästi tavanomaista kylmempää sääjaksoa ainakin helmikuun loppupuolelle asti. Kylmemmän sään poikkeama yltää Fennoskandiasta Britteinsaarille ja Pohjois-Ranskaan asti.

Polaaripyörre vaikuttaa säähän varsinkin talvisin

Polaaripyörteen hajoaminen liittyy yleensä stratosfäärissä tapahtuvaan äkilliseen stratosfäärin lämpenemiseen (sudden stratospheric warming, SSW). Lämpenemisessä stratosfäärin lämpötila voi nousta useilla kymmenillä asteilla muutamassa päivässä. Tämä vaikuttaa oleellisesti pyörteen virtausnopeuteen ja -rakenteeseen ja voi johtaa tarpeeksi voimakkaissa tilanteissa pyörteen hajoamiseen ja jakautumiseen kahteen osaan. Hajoamisen yhteydessä pinnanläheiset länsituulet heikkenevät tyystin, ja voivat jopa vaihtua itätuuliin.

Loppukeväisin polaaripyörre hajoaa luonnollisesti vähitellen, kun auringon lämmitys ja pitenevät päivät alkavat vaikuttaa napa-alueilla. Keväällä polaaripyörteen hajoamisen vaikutus yleensä hukkuu sään kaoottisuuteen: esimerkiksi auringon säteilylämmityksen vaikutus ja muut pinnanläheiset prosessit vaikuttavat säähän keväällä enemmän kuin sydäntalvella.

Keväällä polaaripyörteen hajoamisen vaikutus hukkuu sään kaoottisuuteen.

Talvella jakautumisen myötä polaaripyörteen kylmä ilma pääsee liikkumaan kohti keskileveysasteita juurikaan lämpenemättä, ja alkaa vähitellen vaikuttaa alatroposfäärin säähän. Polaaripyörteen hajoaminen suosii alailmakehässä niin kutsutun sulkukorkeapaineen syntymisen mahdollisuutta. Tällaiseen korkeapaineeseen liittyy yleensä poutainen, talvisin kylmä ja verrattain selkeä sää. Sulkukorkeapainetilanteessa sää saattaa pysyä samankaltaisena viikkokaupalla, kun korkeapaine pitää sään mahdolliset muutokset loitolla.

ECMWF-säämallin viikon 7 (9.-15.2.) ennuste pintalämpötilan poikkeamasta (˚C) Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Suomessa siniset sävyt kuvaavat lämpötilan olevan 3-10 astetta tavanomaista kylmempiä.

Jani Parviainen ja Jari Tuovinen

Kirjoittajat ovat Ilmatieteen laitoksen meteorologeja.

Lue lisää:

Polaaripyörteen muutosten havainnointi voi parantaa talven kuukausiennusteita