Ennuste: Lauha syksy on muuttumassa kylmäksi alkutalveksi
Seuraavaksi avaamme tarkemmin, miksi mielestämme tuleva talvi näyttää alkavan kylmänä, vaikka pitkän aikavälin kausiennusteet ovat ennakoineet meille tavanomaista lämpimämpää talvea.
Kuten jo viime talvina on tuotu esille, pohjoisen napa-alueen polaaripyörteellä on suuri vaikutus Euroopan ja Suomen talvisäähän. Polaaripyörre on laaja matalapaine ja kylmän ilman alue napa-alueiden yläpuolella stratosfäärissä. Kun pyörre on vahva, kylmä ilma pysyy arktisella alueella ja Suomessa vallitsee usein lauha ja sateinen länsivirtaus. Kun pyörre on heikompi tai hajoaa, länsivirtaus on heikompi ja arktisten ilmamassojen purkautumisen todennäköisyys etelään kasvaa. Äkillinen stratosfäärin lämpeneminen (SSW) voi laukaista polaaripyörteen hajoamisen ja johtaa pitkäkestoisiin pakkasjaksoihin.
Polaaripyörteen tila on yksi suurimmista epävarmuustekijöistä talven pitkän aikavälin ennusteissa. Polaaripyörteen voimakkuuden lisäksi myös sen keskuksen sijainnilla on suuri merkitys Suomen talvisäähän.
Kauas navalta siirtyvä polaaripyörre mahdollistaa kylmät virtaukset
Tällä hetkellä polaaripyörteen voimakkuus on vielä vuodenaikaan nähden varsin tyypillinen, mutta se on suurella todennäköisyydellä heikkenemässä ja saavuttamassa ennusteiden mukaan ”heikoimman” vaiheensa marraskuun 25. päivän tienoilla. Nyt ennustettu heikkeneminen ei johdu stratosfäärin äkillisestä lämpenemistä, sillä merkittävää lämpenemistä ei ole näköpiirissä. Tällä kertaa syynä on polaaripyörteen keskuksen siirtyminen kauas navalta – itse asiassa se on tulossa hyvin lähellä Suomea.
Polaaripyörteen sijainnilla on suuri vaikutus troposfäärissä havaittavien matalapaineiden reitille. Mikäli polaaripyörteen ennuste toteutuu, matalapaineiden reitti siirtyy Euroopassa hyvin etelään Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Tämä mahdollistaa kylmien pohjoisten ja idän välisten ilmavirtausten esiintymisen Suomessa. Toki on hyvä muistaa, että polaaripyörteen ennustamiseen liittyy epävarmuutta, kuten sääennusteissa yleensäkin. Polaaripyörteen yleistä heikentymistä voidaan pitää melko varmana jo nyt, mutta keskuksen tarkka sijainti on vielä epävarmaa.
Polaaripyörteen ennustettua heikentymistä tukee myös tutkimuksista havaittu yhteys, jonka mukaan alhainen merijään peittävyys alkutalvesta erityisesti Arktisen alueen Euroopan puolella vaikuttaa polaaripyörteeseen heikentävästi. Tällä hetkellä jäätä on juuri näillä alueilla selvästi keskimääräistä vähemmän.
Myös Grönlannin sulkukorkeapaine vaikuttaa Suomen talvisäähän
Ennusteen luotettavuuden parantamiseksi on syytä tarkastella myös muita tekijöitä, joilla on suuri vaikutus Suomen talvisäähän. Yksi näistä ilmiöistä on ns. Grönlannin sulkukorkeapaine, joita esiintyy tyypillisimmin heikkojen länsivirtausten vallitessa. Säämallien viikkoennusteissa on nyt hyvin vahvoja merkkejä tällaisen sulkukorkeapaineen muodostumisesta.
Korkeapaine on jo nyt muodostunut Grönlantiin, ja ennusteissa se on pysymässä siellä jopa jouluun saakka. Tällainen säätyyppi olisi Suomen sään osalta meteorologisesti hyvin mielenkiintoinen, mutta yhteiskunnallisesti haastava – matalapaineita kulkisi Suomen yli tai eteläpuolitse lounaasta kohti koillista tuoden runsaasti sateita ja tuulia Suomeen. Ajoittain myös etelä-kaakosta saapuvat matalapaineet lumipyryineen olisivat mahdollisia. Jos vielä säätyyppi kestäisi ennusteiden mukaan useita viikkoja, voisi sademäärä ja sen myötä lumipeite kasvaa Suomessa paikoin suureksi. Toisaalta myös kireät pakkaset olisivat ajoittain todennäköisiä jopa Etelä-Suomea myöten.
Muistettava kuitenkin on, että jo pieni muutos matalapaineiden reitissä läntisemmäksi voi johtaa myös etelästä saapuvien lämpimien ilmamassojen pääsemiseen Suomeen ja vesisateiden sekä jopa talvitulvien todennäköisyyden kasvuun. Tilanne on siis hyvin herkkä!
Grönlannin sulkukorkeapaine näyttää todennäköiseltä ja se tulee hallitsemaan suursäätilaa Euroopassa.
Joka tapauksessa Grönlannin sulkukorkeapaine näyttää todennäköiseltä ja se tulee hallitsemaan suursäätilaa Euroopassa, vaikka korkeapaineen tarkka sijainti ja muut yksityiskohdat elävät. Tähän ennusteeseen löytyy tueksi myös muita tutkijoiden löytämiä kaukovaikutuksia (esim. La Niña, MJO ja QBO), joiden nykyiset vaiheet lisäävät todennäköisyyttä Grönlannin sulkukorkeapaineelle ja siten Suomessa keskimääräistä kylmempään alkutalveen. Niiden vaikutusmekanismit Euroopan talvisäähän ovat varsin monimutkaisia ja sisältävät toki epävarmuuksia. Ehkä tämän talven jälkeen alamme mekin seuraamaan näitä entistä tarkemmin, jos kokemus osoittautuu hyödylliseksi.
Entä miltä näyttää ensi vuoden alku?
Jos joulukuu toteutuu yllä ennustetun mukaisesti, myös tammikuun alku voisi olla varsin kylmä. Tätä tukee kausiennusteissa näkyvä Grönlannin korkeapaineen vahvistuminen kohti Skandinaviaa. Samalla polaaripyörre on ennusteiden mukaan voimistumassa lähelle tavanomaista voimakkuuttaan, joten tammikuun edetessä sää todennäköisesti lauhtuu voimistuvan länsivirtauksen seurauksena. Samalla myös korkeapaine siirtyisi Suomen etelä- ja itäpuolelle ja viimeistään helmikuussa länsivirtaus näyttäisi voimistuvan selvästi.
Näin pitkät ennusteet ovat luonnollisesti hyvin epävarmoja, ja koko ennuste voi mennä täysin uusiksi varsinkin, jos polaaripyörre kokee äkillisen lämpenemisen alkutalvella. Äkilliset lämpenemiset alkavat näkyä säämalleissa aikaisintaan kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, joten aikaa sellaiselle on vielä runsaasti. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten tuleva talvi alkaa kehittyä.
Henri Nyman ja Petteri Pyykkö
Kirjoittajat ovat Ilmatieteen laitoksen meteorologeja.
