Ilmasto lämpenee – Suomen helteet lisääntyvät

Ilmastonmuutosmallien laskentatuloksiin perustuvassa tutkimuksessa arvioitiin, millaisia hellejaksoja Suomessa esiintyy sellaisessa ilmastossa, jossa maapallon keskilämpötila on kohonnut puoli astetta, asteen, puolitoista astetta tai kaksi astetta teollistumista edeltävään aikaan verrattuna. Puolen asteen lämpenemisen taso saavutettiin 1900-luvun lopulla ja yhden asteen nousu 2010-luvulla, ja puolentoista asteenkin ylitys näyttää olevan vain ajan kysymys. Kansainvälisten ilmastosopimusten tavoitteena on pysäyttää lämpeneminen tulevaisuudessa viimeistään kahden asteen tasolle.

Hellejaksoksi luokiteltiin tutkimuksessa sellainen ajanjakso, jona vuorokauden keskilämpötila ylittää 20 asteen rajapyykin vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä. Vuorokauden keskilämpötila kertoo paitsi päivän kuumuudesta myös yön lämpötilasta, joten se kuvaa hyvin helteen tukahduttavuutta. Hellejakson ankaruuden mittana toimii hellelämpösumma, joka saadaan laskemalla yhteen kaikki kynnyslämpötilan ylitykset hellejakson aikana. Hellelämpösumma riippuu siten sekä hellejakson pituudesta että jaksoon sisältyvien yksittäisten päivien kuumuudesta.

Helteet yleistyvät voimakkaasti

Jos maapallo lämpenisi teollistumista edeltävään aikaan verrattuna kahdella asteella, hellejaksoihin kuuluvien päivien lukumäärä olisi suuressa osassa Suomea tuolloin 4–5 kertaa niin suuri kuin 1900-luvun lopulla (kuva 1). Absoluuttinen muutos on suurin Etelä-Suomessa mutta suhteellinen muutos pohjoisessa. Hellejaksojen ankaruutta kuvaava kesän yhteenlaskettu hellelämpösumma suurentuisi vieläkin enemmän.

Sellainen kuuma hellejakso, jollainen koettiin 1900-luvun lopun ilmastossa kerran kymmenessä vuodessa, esiintyisi kahdella asteella lämmenneessä ilmastossa keskimäärin jo noin joka toisena kesänä (kuva 2).

Entisajan mittapuun mukaan keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuneita hellejaksoja olisi näin lämpimässä ilmastossa useammin kuin joka kolmas vuosi ja aiemmin kerran sadassa vuodessa toistuneita todella tukalia hellejaksojakin keskimäärin yhtenä vuotena kuudesta.

Kuva 1: Hellejaksoihin (vuorokauden keskilämpötila yli 20 astetta vähintään kolmena päivänä peräkkäin) kuuluvien päivien keskimääräinen vuosittainen lukumäärä ilmastossa, jossa maapallon keskilämpötila on kohonnut esiteollisesta ajasta (a) puoli astetta ja (b) kaksi astetta.

Mitä eroa on puolentoista ja kahden asteen lämpenemisen välillä?

Todella tukalia helleaaltoja esiintyi 1900-luvun lopun ilmastossa laskennallisesti vain kerran sadassa vuodessa. 2010-luvun ilmastossa näin kovien helteiden vuotuinen esiintymistodennäköisyys oli kohonnut lähes neljään prosenttiin (kuva 2). Puolentoista asteen lämpenemisen tasolla todennäköisyydeksi saatiin lähes 10 % ja kahden asteen tasolla jo noin 15 %. Nähdään siis, että jos ilmastonmuutosta jarrutetaan, tällaiset todella äärimmäiset helteet eivät yleisty yhtä nopeasti.

Kuva 2: 1900-luvun lopun ilmastossa, jolloin maapallon keskilämpötila oli noussut esiteollisen ajan tasosta puoli astetta, keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa (vihreä käyrä), kerran 20 vuodessa (hiekankeltainen käyrä) ja kerran sadassa vuodessa (punainen käyrä) esiintyneen hellejakson vuosittainen todennäköisyys ilmastossa, jossa maapallon keskilämpötila on noussut yhden asteen, puolitoista astetta tai kaksi astetta esiteollisen ajan tasosta. Tarkasteltu piste (65,1 astetta pohjoista leveyttä, 25,6 astetta itäistä pituutta) sijaitsee lähellä Suomen maantieteellistä keskipistettä.

Helteistä on sekä iloa että haittaa

Tulevien vuosikymmenien lomailijoiden korvissa uutiset lisääntyvistä helteistä voivat kuulostaa auvoisilta. Kaikkia helle ei kuitenkaan helli. Tämän vuosisadan kovien helleaaltojen aikana Euroopan sairaalat ja hautausmaat ovat täyttyneet heikkokuntoisista vanhuksista ja sydänsairaista ihmisistä. Metsiä on palanut ja viljelmiä kuihtunut kuumuudessa. Myös viileään ilmastoon sopeutuneille luontokappaleille liiallinen kuumuus on myrkkyä, näin esimerkiksi poroille, lohille ja taimenille.

Lue lisää:

Teksti on julkaistu alun perin Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaus-digilehdessä 5/2025.

Ilmatieteen laitoksen Kimmo Ruosteenojan ja Kirsti Jylhän laatima englanninkielinen tutkimusartikkeli Heatwave projections for Finland at different levels of global warming derived from CMIP6 simulations on vapaasti luettavissa Geophysica-tiedelehdessä.

Julkaisun viitetiedot: Jylhä, K. ja Lehtonen, I. 2025: Ilmasto lämpenee – Suomen helteet lisääntyvät. Ilmastokatsaus, 27(5), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2025-05-02

Teksti, kartta ja kuvaaja: Kirsti Jylhä ja Ilari Lehtonen