Uutinen 5.12.2014

Jälleen lähestymme vuoden synkintä pimeyttä

Joulukuu on vuoden valottomin kuukausi.
Kuva: Plugi

Suomalaisten ja muitten pohjolan kansojen elämää säätelee valon määrän vaihtelu kesän yltäkylläisestä runsaudesta talven kaamokseen. Keskikesällä aurinko ei laske maamme pohjoisosissa lainkaan ja etelässäkin päivänvaloa on tarjolla 19-20 tuntia päivässä. Talvipäivän seisauksen aikaan joulukuun 21.-22. päivänä aurinkoa ei nähdä Sodankylän pohjoispuolella lainkaan. Etelärannikollakin päivänvalosta saa nauttia alle kuusi tuntia.

Pilvet vielä korostavat vuodenaikojen vastakkaisuutta. Vuoden pilvisin aika osuu loppusyksyyn ja alkutalveen, eli juuri siihen aikaan vuodesta, jolloin valoa muutoinkin on niukimmin. Selkeimmillään ilmat ovat toukokuusta heinäkuuhun.

Taulukko: Maan pinnalle pääsevän auringonsäteilyn määrä (megajoulea neliömetriä kohden) vuoden pimeimpinä kuukausina muutamilla Suomen paikkakunnilla.

Kuukausi

Marras

Joulu

Tammi

Utsjoki

6

0

2

Sodankylä

12

1

6

Jyväskylä

26

10

22

Jokioinen

34

16

29

Vantaa

35

17

31

Miten tahansa asiaa mitataankin, keskimäärin valottomin vuoden kuukausista on joulukuu. Taulukon mukaan auringon säteilyenergiaa saadaan tuolloin eteläisessä Suomessa vain puolet siitä mitä marras- ja tammikuussa. Pohjoisemmaksi siirryttäessä joulukuun pimeys yhä korostuu.  Utsjoella pohjoisimmassa Lapissa aurinko pysyy maillaan koko joulukuun ajan, mikä näkyy auringonsäteilyn määrissä nollalukemana.

Auringonpaisteisia tunteja taas koetaan pitkäaikaisten säätilastojen mukaan Etelä-Suomessa marras- ja tammikuussa käytännössä yhtä paljon, vajaa 40.  Joulukuussa niitä on kolmanneksen verran tätä vähemmän.

Marraskuu ei siis ole niinkään pahan pimeä kuukausi kuin monet meistä tuntuvat ajattelevan. Kuukauden alkaessa päivä on itse asiassa samanpituinen kuin helmikuun 9.-10. päivän tienoilla, eli etelässä lähes yhdeksän ja Lapissa seitsemisen tuntia.  Marraskuun edetessä päivät kyllä koko ajan lyhentyvät, mutta pohjoisimman Lapin kaamos alkaa vasta aivan kuukauden viimeisinä päivinä.

Taulukosta nähdään, että aikuisen oikeasti marraskuu on pimeysjärjestyksessä vuoden kuukausista vasta kolmas, joulu- ja tammikuun jälkeen. Yleinen käsitys marraskuun synkkyydestä saattaa johtua siitä, että tuolloin pimeyden kanssa elämistä vasta harjoitellaan. Toki vuodet ovat erilaisia. Esimerkiksi tänä vuonna marraskuu oli epätavallisen pilvinen, kun taas joulukuun alussa saatiin nauttia muutamasta auringonpaisteisesta päivästä - näin kylläkin lähinnä etelässä, missä aurinko jaksaa päivisin kivuta taivaanrannan yläpuolelle.

Tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen ei helpota pimeyttä, päin vastoin.  Mikäli kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan, talvikuukausien auringonpaisteen ennustetaan vähenevän tämän vuosisadan kuluessa nykyisestä vielä 10-20 prosenttia.

Lähde:

Pirinen ym., 2012: Tilastoja Suomen ilmastosta 1981-2010.Ilmatieteen laitos, Raportteja 2012:1.https://helda.helsinki.fi/handle/10138/35880

Lisätietoja:

Tutkija Kimmo Ruosteenoja, puh. 029 539 4128