Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen

(1889–1969). Vilho Väisälä kehitti 1930-luvulla radioluotaimen, jolla mitataan ilman lämpötilaa, painetta, kosteutta ja tuulen nopeutta. Toimi Helsingin yliopiston meteorologian professorina 1948–1956. Perusti Vaisala Oy:n valmistamaan ja kehittämään sääoloja mittaavia laitteita. Väisälä on Suomessa ja kansainvälisesti keskeinen nimi aerologisen mittaustekniikan kehityksessä. Ilmakehän ja valtamerien dynamiikassa Väisälän nimi liittyy kerrostuneisuutta kuvaavaan Väisälä-taajuuteen (tai Brunt–Väisälä-taajuuteen), jonka teorian hän esitti vuonna 1925. Kyseinen taajuus on käytössä myös maapallon ionosfäärin, Auringon ja tähtien kerrosrakenteiden tutkimuksissa.

ovat kesäöinä pohjoisella taivaalla auringonlaskun jälkeen havaittavia kirkkaita harsomaisia pilvimuodostelmia. Ne koostuvat mesosfäärissä noin 80 kilometrin korkeudella leijailevista jääkiteistä. Näissä erittäin kylmissä oloissa (alle –120 °C) tiivistyy pieniä jääkiteitä (noin 0,3 μm) pienten pölyhiukkasten ympärille. Pilvet ovat ohuita, vain 0,5–2 km, mutta laajuudeltaan jopa moninkertaisesti Suomen pinta-alaa suurempia.

on veden kaasumainen olomuoto. Vesihöyry on täysin läpinäkyvää, mutta kun se tiivistyy nesteeksi lämpötilan laskiessa, syntyy vesipisaroita, kuten sumua tai kastetta.

eli hydrosfääri muodostuu maapallon pintavesistä, jäätiköistä ja pohjavesistä.

on vuorovesi-ilmiössä korkean veden vaihe eli nousuvesi.

on Kuun ja Auringon vetovoimavaikutuksesta aiheutuva valtamerten ilmiö, joka näkyy rannikoilla säännöllisenä veden korkeuden vaihteluna. Korkean veden (vuoksi) ja matalan veden (luode) vaiheet toistuvat kaksi kertaa vuorokauden aikana noin 12 tunnin välein. Vuorovesi-ilmiö havaitaan myös maapallon ilma- ja kivikehässä.

ilmoittaa valonlähteestä saapuvan valon määrän pinta-alaa kohti. Sen mittana käytetään yksikköä luksi (lx). Esimerkiksi suora auringonvalo 100 000 lx, kirkas päivänvalo 10 000 lx, hämärä 10 lx, täysikuu 0,1 lx, normaali sisävalaistus 100 lx.

on se laskennallinen (virtuaalinen) lämpötila, joka kuivalla ilmalla pitäisi vallita, jotta sen tiheys ja paine olisivat samat kuin vallitsevassa kosteassa ilmassa. Yleensä virtuaalilämpötila on korkeintaan muutaman asteen korkeampi kuin oikea lämpötila. Virtuaalilämpötilaa käyttämällä eliminoidaan kosteuden vaikutus joissain ilmakehän tilaa kuvaavissa fysikaalisissa laeissa.

on eri vuodenaikojen (esim. kesä) yleistä säätilaa kuvaava pitkäaikaisennuste. Niitä laatii mm. Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF). Niissä arvioidaan esimerkiksi, onko ajanjakson lämpötila tai sademäärä saman ajankohdan pitkäaikaisen keskiarvon ylä- vai alapuolella. Pitkien ennusteiden käytettävyyteen vaikuttavat mm. vuodenaika, säätyyppi, maantieteellinen sijainti sekä korkeus ilmakehässä. Ennusteiden käyttöarvo on kuitenkin vielä yleensä alhainen.

on kansainvälinen teknologiakonserni, joka kehittää ja valmistaa elektronisia mittausjärjestelmiä ja -laitteita. Vaisalan tuotteita käytetään esimerkiksi meteorologiassa, ympäristötieteissä, liikenteessä ja teollisuudessa. Vaisalan perusti vuonna 1936 Prof. Vilho Väisälä. Vuonna 2025 yhtiöllä oli yli 2000 työntekijää ja toimipisteitä 18 maassa.

on ilmakehän kasvihuoneilmiöstä johtuva pitkäaaltoinen lämpösäteily, joka kohdistuu maanpintaan. Sen lähteinä ovat pilvet ja kasvihuonekaasut (lähinnä vesihöyry ja hiilidioksidi). Paikallisesti vastasäteilyn määrä riippuu voimakkaasti lämpötilasta ja kosteudesta, mutta maapallon laajuisessa keskiarvossa se on mittausten mukaan noin 340 wattia neliömetriä kohden. Vastasäteilyn voimakkuutta seurataan sääsemilla yleisesti erityisellä lämpösäteilymittarilla.

tarkoittaa meren tai järven pinnan korkeutta maan suhteen. Merenpinnan vedenkorkeus ilmoitetaan yleisimmin suhteessa teoreettiseen keskiveteen tai Euroopan yhteisen N2000-järjestelmän nollakohtaan. Vedenkorkeutta mitataan mareografeilla.

Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat sääolot, erityisesti tuuli ja ilmanpaineen vaihtelut. Vuoroveden merkitys on vähäinen. Suomen rannikolla vedenkorkeus vaihtelee enimmillään hieman yli 3 metriä. Vaihteluiden suuruus riippuu paikkakunnasta.

Ukkospilven edessä oleva, matalalle ulottuva makkaramainen pilvi, joka syntyy ukkospilvestä laskeutuvan, maanpinnalla leviävän kylmän ilmavirtauksen alueen etuosaan.

on alue, jolta sade- ja sulamisvesi virtaa tiettyyn vesistöön (esim. järveen tai mereen).

eli aarnivalkea on tuli tai valonlähde, jollaisia havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa. Soilla havaittu sininen tai vihertävä liekki johtuu yleisen teorian mukaan palamaan syttyvistä suokaasuista (metaani), joita syntyy eloperäisen aineksen lahoamisesta. Ilmiölle on esitetty muitakin luonnollisia selityksiä, ja erilaisissa paikoissa havaitut virvatulet ovat voineet syntyä eri tavoilla.

Tasainen harmaa pilvikerros, jonka alaraja on 2–5 km korkeudessa. Aurinko häämöttää usein himmeästi verhopilven läpi. Verhopilvi on ohuempi kuin laaja sadepilvi mutta paksumpi kuin harsopilvi.

on ukkospilven keskiosasta ylöspäin suuntautuva kartionmuotoinen yläsalama. Sen etenemisnopeus on noin 100 km/s, ja sen isku kestää alle sekunnin. Salama ehtii nousta 40–50 kilometrin korkeuteen maanpinnasta. Viuhkasalamoita on nähty korkealla lentävistä lentokoneista mutta myös maanpinnalta valokuvattuna.

on ilmastotutkimuksissa käytetty 30 vuoden jakso, johon esimerkiksi yksittäisen vuoden ilmastollisia keskiarvoja (kuten lämpötila tai sademäärä) verrataan haluttaessa tietoa, onko vuosikeskiarvo yli vai alle pitkän ajan keskiarvon. Viimeisin vertailukausi kattaa aikavälin 1991–2020.

on harvinainen, hyvin lyhytkestoinen valoilmiö, jonka voi joskus nähdä Auringon ollessa juuri häviämässä horisontin taakse tai auringonnousun aikaan. Vihreä välähdys on helpompi havaita merellä kuin maalla. Jotta ilmiö voi näkyä, ilman on oltava puhdas ja kirkas.

Auringon valon eri värit taipuvat ilmakehässä hieman eri tavalla. Taipuminen on voimakkainta horisontin lähellä. Puna-keltaiset värit taipuvat enemmän kuin sini-vihreät. Auringon kuvan puna-keltainen osa katoaa horisontin taa hieman aiemmin, ja Auringon vihreän kuvan yläreuna, ns. vihreä välähdys, näkyy muutaman sekunnin ennen kuin sekin katoaa horisonttiin.