Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen

muodostuu tiivistyneiden pilvipisaroiden kasvaessa liittymällä ja törmäämällä toisiinsa. Tätä edeltää riittävän suurten pilvipisaroiden muodostuminen jääkiteiden ja pienten nestemäisten pilvipisaroiden yhteisvaikutuksesta. Sadetta syntyy esimerkiksi matalapaineessa, jossa ilma on nousevassa liikkeessä. Sade voi olla kuuroittaista tai jatkuvaa.

on ilman sisältämän absoluuttisen kosteuden suhteellinen osuus (prosentteina) siitä vesimäärästä, joka kyseisessä lämpötilassa voi enimmillään olla. Vesihöyryä voi olla ilmassa sitä enemmän, mitä korkeampi ilman lämpötila on. Niinpä melko vähäinen absoluuttinen kosteus voi tarkoittaa alhaisissa lämpötiloissa suurta suhteellista kosteutta.

on olomuodon muutos, jossa kiinteä aine muuttuu suoraan kaasuksi. Esimerkiksi keväällä voimakkaassa auringonpaisteessa lumi tai jää voi muuttua suoraan vesihöyryksi. Sublimaation vastakohta on härmistyminen.

on säämuuttujien (lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilman kosteus jne.) tila tietyssä paikassa tiettynä hetkenä.

on kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapinta. Kylmässä säärintamassa kylmä ilmamassa tunkeutuu kiilan tavoin lämpimän alle, lämpimässä säärintamassa lämpimämpi ilmamassa kohoaa alle kiilamaisena jäävän kylmemmän ilmamassan yläpuolelle. Kylmään rintamaan liittyy voimakkaita kuuro- ja ukkospilviä sekä puuskaista tuulta, lämpimään rintamaan tasaisia tuulia ja tasaista sadetta.

syntyy sadepisaroiden taittaessa auringonsäteet niiden tulosuuntaan nähden 42° kulmaetäisyydelle (pääkaari) tai 51° kulmaetäisyydelle (sivusateenkaari). Valo hajoaa pisaroissa eri väreiksi, jotka ovat sisältä ulospäin: violetti, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen. Sivusateenkaaren värit ovat käänteisessä järjestyksessä.

koostuu yhdisteistä, joita muodostuu, kun auringonvalo reagoi liikenteen ja teollisuuden päästöistä peräisin olevien hiilivetyjen ja typen oksidien kanssa. Savusumu on ongelma monissa suurkaupungeissa, tunnetusti esimerkiksi Los Angelesissa.

on nopeuden yksikkö, joka on erityisesti lento- ja laivaliikenteen käytössä. 1 solmu = 1852 m/h = 1 nm/h. Tässä nm (nautical mile) on meripeninkulma (1852 m), joka vastaa yhden kaariminuutin pituista matkaa maapallon pinnalla etelä-pohjoissuunnassa. Nopeus 10 solmua on siis noin 18,5 km/h.

tarkoittaa troposfäärin yläosassa mutkittelevaa erittäin nopean tuulen aluetta, jossa tuuli puhaltaa pääsääntöisesti lännestä itään mutta tekee laajoja pohjois-eteläsuuntaisia mutkia. Polaarisuihkuvirtaus syntyy keskileveysasteiden lämpimän ilman ja korkeiden leveysasteiden kylmän ilman rajalle molemmilla pallonpuoliskoilla. Pohjoisen polaarisuihkuvirtauksen sijainnin vaihtelulla on suuri merkitys esimerkiksi Suomen säähän, sillä suihkuvirtaus ohjaa matalapaineiden reittejä.

Sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla on lisäksi lähempänä päiväntasaajaa sijaitseva subtrooppinen suihkuvirtaus, joka on polaarisuihkuvirtausta heikompi. Suomalainen meteorologi, akateemikko Erik Palmén (1898–1985) oli yksi suihkuvirtausilmiön varhaisista tutkijoista.

on yleisnimi ilmassa leijuville vesipisaroille. Sumua syntyy, jos ilman lämpötila laskee kastepisteeseen tai ilman kosteus lisääntyy ja saavuttaa kyllästystilan. Ilmiötä kutsutaan sumuksi, jos näkyvyys on alle kilometrin; jos näkyvyys on 1–10 kilometriä, puhutaan udusta.

vallitsee talvella, jos ilman lämpötila nousee nollan asteen yläpuolelle.

havaintoverkosto tarkoittaa kansainvälisesti sovittuja samanaikaisia säähavaintoja ilmakehän eri ominaisuuksista. Synoptinen sääkartta esittää näistä havainnoista lasketut matala- ja korkeapainejärjestelmät sekä muut säätiedot omilla symboleillaan havaintoverkoston alueella.

on polaaririntamassa syntyvä liikkuva matalapaine, jossa tuuli kiertää pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään matalan keskuksen ympärillä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tuulen suunta on vastakkainen. Trooppisilla alueilla lähinnä Intian valtameren piirissä sykloni, tarkemmin trooppinen sykloni, viittaa trooppiseen hirmumyrskyyn.

on saasteista johtuva ympäristön pilaantuminen. Saastuneen maaperän, veden tai ilman fysikaaliset, kemialliset tai biologiset ominaisuudet ovat muuttuneet niin, että muutokset vaikuttavat niissä elävien eliöiden terveyteen, perimään ja hengissä säilymiseen. Saastumista on muun muassa maaperän tai veden happamoituminen.

Ilmastosysteemiin saapuvan auringonsäteilyn ja Maasta avaruuteen poistuvan pitkäaaltoisen säteilyn erotusta kutsutaan Maan säteilytaseeksi. Tämän taseen muutos on ilmastonmuutoksen säteilypakote. Se voi aiheutua sekä lyhytaaltoisen että pitkäaaltoisen säteilyn muutoksista. Edellisessä tapauksessa kyse voi olla Auringosta tulevan säteilyn vaihteluista. Jälkimmäisen tapauksen aiheuttaa esimerkiksi ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutos. Valtaosa kokonaissäteilypakotteesta aiheutuu hiilidioksidista.

on arvio ilmakehän tulevasta tilasta eri pituisina aikaväleinä. Ennusteessa annetaan tietoja lämpötilasta, tuulesta, ilmanpaineesta, kosteudesta, sateen todennäköisyydestä jne. eri alueille. Ennusteet voivat ulottua vain tunnin tai parin päähän, mutta tyypillisesti niitä tehdään useiksi päiviksi tai jopa viikoiksi kerrallaan. Pisimmät luotettavat ennusteet ulottuvat 5–10 päivän päähän. Ennuste perustuu tavallisesti ilmakehän toimintaa simuloivaan sääennustemalliin, joka laskee säätekijöiden arvot ennustevälille lähtien niiden havaituista nykyarvoista. Meteorologi voi muokata sääennustetta sääennustemallin tai -mallien pohjalta yleisöä varten.

on kaksi kertaa vuodessa. Kesäpäivänseisaus on juhannuksen tienoilla, noin 21. kesäkuuta. Silloin on pohjoisella pallonpuoliskolla päivä pisimmillään, eteläisellä lyhimmillään. Käänteinen tilanne on joulun aikaan: talvipäivän seisaus on noin 22. joulukuuta.

on korkeus, johon siirryttäessä ilmanpaine (tai tiheys) on pienentynyt maanpinta-arvostaan tekijällä e (= 2,7). Maapallon ilmakehässä skaalakorkeus on noin 80 km korkeuteen saakka noin 8,5 kilometriä: jokaista 8,5 kilometrin korkeuden muutosta kohden paine pienenee noin 37 prosenttiin aiemmasta.

näyttää tärkeimmät meteorologiset suureet (lämpötila, ilmanpaine, tuulen suunta ja nopeus, matala- ja korkeapainealueet, säärintamat jne.) tiettynä aikana tietylle alueelle. Kartassa esimerkiksi saman ilmanpaineen alueet yhdistetään viivalla, niin sanotulla isobaarilla.

eli sateen määrä on maahan sataneen veden määrä pinta-alaa ja aikaa kohden. Yleensä se ilmoitetaan millimetreinä. Jos sadanta on yhdessä vuorokaudessa ollut 1 mm, se vastaa yhden millimetrin paksuista vesikerrosta neliömetriä kohden, ts. vettä on 1 litra. Suurin koskaan Suomessa mitattu vuorokautinen sademäärä on noin 200 mm.

tarkoittaa maapallon magneettikentän hidasta, jatkuvaa, suhteellisen tasaista muutosta, joka aiheutuu maapallon magneettikentän ytimessä (2900 km syvyydessä) tapahtuvista virtauksista. Kokonaisuudessaan maapallon magneettikenttä heikkenee noin 0,1 prosenttia vuodessa. Suomessa esim. kompassineulan suunta eli eranto on muuttunut viime vuosina noin 0,2° vuodessa itään päin sekulaarimuutoksen vaikutuksesta.

eli Suomen ympäristökeskus on ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Se tukee kestävää kehitystä ja ympäristöpolitiikan toimeenpanoa sekä vastaa vesivarojen käyttöön ja hoitoon liittyvistä tehtävistä. Syke on perustetty vuonna 1995, ja sillä on noin 700 työntekijää. Sen toimintaa ohjaavat ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.

tapahtuu, kun ilmakehän molekyyli absorboi valohiukkasen ja lähettää (emittoi) sen välittömästi, yleensä alkuperäisestä poikkeavaan suuntaan. Siroaminen on sitä voimakkaampaa, mitä lyhyempi säteilyn aallonpituus on. Taivaan sinisyys johtuu sironnasta: auringonvalon saapuessa ilmakehään lyhyaaltoinen sininen valo siroaa joka suuntaan ja saa taivaan näyttämään siniseltä.

on erittäin voimakas ja pitkäikäinen (tunteja) yksisoluinen ukkospilvi, jossa nousuvirtaus on pyörivässä liikkeessä. Se saa salamoinnin lisäksi aikaan rajuja sääilmiöitä: rakeita, tornadoja (trombeja) ja syöksyvirtauksia. Supersolu syntyy hyvin epävakaassa tilanteessa, jossa on suuri tuuliväänne eli jossa tuulen suunta tai nopeus muuttuu nopeasti maanpinnalta ylöspäin noustaessa. Supersoluun liittyvien tuulenpuuskien nopeus voi ylittää 30 m/s.

on aurinkokunnan taivaankappaletta kiertävä toinen kappale. Esimerkiksi Kuu on Maan satelliitti, mutta sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ihmisen rakentamaa keinotekoista satelliittia, joka kiertää maapalloa tai toista planeettaa. Satelliitteja kutsuttiin aiemmin tekokuiksi. Satelliitista voidaan käyttää myös nimitystä avaruusluotain. Ensimmäinen keinotekoinen satelliitti lähetettiin Maata kiertämään vuonna 1957.

on pieni mittalaite, joka tekee havaintoja ympäristöstään yleensä sellaisista kohteista, joista ei ole mahdollista tehdä välitöntä mittausta muilla keinoin. Avaruustutkimuksessa sondiksi sanotaan luotaimen mukanaan kuljettamaa pientä laitetta, joka mittaa esimerkiksi planeetan ilmakehän koostumusta. Meteorologisissa mittauksissa käytetään radiosondia (tai radioluotainta) ilmakehän suureiden pystyjakauman mittaamiseksi. Tärkein radiosondien valmistaja on Vaisala Oyj.

on Puolustusvoimissa varusmies, joka on koulutettu säähavainto- ja päivystystehtäviin tykistön tai ilmavoimien tarpeisiin. Säämiehet koulutetaan Niinisalossa.

on ukkospilvestä alaspäin syöksyvä voimakas kylmä ilmavirtaus, joka maan- tai vesipinnan kohdatessaan kääntyy vaakasuoraksi. Tuulen nopeus voi yltyä jopa 50 m/s:iin, mutta ilmiö harvoin kestää muutamaa minuuttia pitempään. Suomessa mahdolliset metsätuhot rajoittuvat suhteellisen pienelle alueelle.

oli Ilmatieteen laitoksen päärakennus Helsingin Kaisaniemessä (Vuorikatu 24 A) vuosina 1966-2005. Nykyinen toimitalo - Dynamicum - sijaitsee Helsingin Kumpulassa.

on lyhytaikainen voimakas sade, joka tavallisesti tulee kuuropilvestä. Sadekuurossa voi sataa myös rakeita tai lunta. Voidaan puhua myös pelkästä kuurosta tai vesikuurosta.

on sähkö- ja magneettikenttien aaltoliikettä, jonka etenee valonnopeudella (tyhjiössä noin 300 000 km/s). Se jaetaan useisiin alalajeihin aallonpituutensa mukaan. Silmin näkyvän valon aallonpituus on noin 400–700 nanometriä (nm). Jos aallonpituus on hieman lyhyempi kuin näkyvällä valolla, kyseessä on ultraviolettisäteily (UV). Aallonpituuden edelleen lyhentyessä saavutetaan röntgen- ja gammasäteily (0,01–10 nm). Näkyvää valoa pitempiaaltoiset sähkömagneettisen säteilyn lajit ovat infrapunasäteily, mikroaallot ja radioaallot. Aallonpituuden sijasta säteilyn ominaisuuksien kuvaamiseen voidaan käyttää taajuutta, joka ilmoitetaan hertseinä (Hz). Yksi hertsi on yksi värähdys sekunnissa. Taajuus on kääntäen verrannollinen aallonpituuteen. Kvanttifysiikassa sähkömagneettisen säteilyn ajatellaan koostuvan massattomista valohiukkasista eli fotoneista. Mitä suurempi säteilyn taajuus, sitä suurempi yksittäisen fotonin energia.

on mikroaaltotutka, joka mittaa, kuinka suuri osa lähetetystä signaalista heijastuu takaisin ja milloin. Mikroaallot heijastuvat sadepisaroista ja lumihiutaleista. Signaalin palaamiseen menevä aika kertoo, kuinka kaukana tutkasta kaiun aiheuttanut kohde on. Lisäksi heijastuksen aiheuttajan liikenopeus saadaan selville tutkasäteiden vaihe-erosta Doppler-periaatteella. Kun antennia käännetään eri suuntiin, saadaan kartta siitä, missä sataa. Ilmatieteen laitos ylläpitää kahdentoista säätutkan verkostoa, joka kattaa lähes koko Suomen. Tutkat ovat kaksoispolarisaatiotutkia, jotka antavat tarkkaa tietoa sateen ominaisuuksista.

on geostationäärinen tai naparatainen. Geostationäärinen satelliitti kiertää maapalloa päiväntasaajan tasossa 36 000 km korkeudella samalla nopeudella, jolla maapallo pyörii, eli se pysyy maapalloon nähden paikoillaan. Naparatainen satelliitti eli polaarisatelliitti kulkee lähes napojen kautta kulkevaa rataa 600–850 km korkeudella. Sääsatelliiteissa on esimerkiksi näkyvän valon ja infrapunasäteilyn mittareita. Edellisen mittauksista voidaan päätellä pilvisyyden määrä ja jälkimmäisen tuloksista lämpötila.

ks. Ilmakehä

eli suolavesipulssi on Pohjanmeren pintaveden voimakas sisäänvirtaus ltämereen. Suolapulssin aikana Itämereen työntyy lyhyessä ajassa, muutamassa viikossa, 200–300 km³ runsassuolaista ja hapekasta Pohjanmeren pintavettä Tanskan salmien kautta. Runsassuolainen vesi etenee pitkin Itämeren pohjia ja sekoittaa vettä myös meren syvissä osissa halokliinin alapuolella, jonne tuulen ja lämpötilavaihteluiden aikaansaama sekoittuminen ei normaalisti yllä. Suolapulssin tuloa edeltävät Pohjanmeren pitkäkestoiset länsimyrskyt ja Itämeren matala vedenkorkeus. Suolapulssien tulo on epäsäännöllistä, eikä sitä tapahdu joka vuosi.

Harmaa, useimmiten piirteetön pilvikerros, joka on hyvin lähellä maanpintaa. Sumupilvestä voi sataa tihkua tai lumijyväsiä.

eli meteotsunami tarkoittaa nopeita vedenkorkeuden vaihteluita, jotka aiheutuvat useimmiten äkillisestä ilmanpaineen muutoksesta. Meren päällä esimerkiksi ukkostavaan vyöhykkeeseen liittyvä jyrkkä ilmanpaineen muutos siirtää energiaa ilmakehästä mereen ja kasvattaa meressä samalla nopeudella liikkuvaa tsunamia eli tulva-aaltoa.

Säätsunamit ovat harvinaisia, ja niiden tuhot ovat selvästi maanjäristysten aiheuttamien tsunamien tuhoja vähäisempiä. Suurimmat havaitut säätsunamit ovat synnyttäneet usean metrin korkuisia aaltoja, Suomessa noin metrin korkuisia. Euroopassa tunnettuja säätsunamien esiintymispaikkoja ovat mm. Baleaarien saaret ja Adrianmeren rannikko Välimeressä.

eli blocking-korkeapaine on pitkäikäinen ja hidasliikkeinen korkeapaine, jota matalapaineet joutuvat kiertämään. Se pysyy paikoillaan vähintään noin viikon verran. Sulkukorkeapaine tuo kesällä tyypillisesti pitkän hellejakson. Syksyä kohti mentäessä pilvisyys ja sumu lisääntyvät vahvankin korkeapaineen alueella, ja aurinko ei enää pääse paistamaan ja lämmittämään ilmaa. Talvella sulkukorkeapaineeseen liittyvät Suomessa kireät pakkaset.

syntyy, kun ukkospilven eri osien tai pilven ja maan välille syntynyt sähköjännite purkautuu äkillisesti. Kun ilma lämpenee ja laajenee nopeasti kuuman salaman (lämpötila ainakin 10 000 °C) vaikutuksesta, syntyy paineaalto, joka kuullaan ukkosen jyrinänä. Salama on sarja äärimmäisen lyhyin väliajoin toisiaan seuraavia purkauksia. Pilvestä maahan lyövä salama alkaa esisalamalla, joka saavuttuaan riittävän lähelle maata laukaisee vastasalaman, jonka jälkeen seuraa pääsalama. Esisalaman ja pääsalaman pareja eli osaiskuja voi olla yksi tai useampia. Keskimääräinen salamatiheys Suomessa on noin yksi osaisku tai puoli salamaa neliökilometrille vuodessa. Ilmatieteen laitos ylläpitää reaaliaikaista salamanpaikanninjärjestelmää, jolla nähdään salaman iskupaikat ja -ajat kaikkialla Suomessa.

Kaikki kappaleet säteilevät jatkuvasti lämpöä ympäristöönsä ja myös vastaanottavat lämpösäteilyä ympäristöltään. Yleensä tuleva ja lähtevä lämpösäteily ovat likimain tasapainossa. Kuitenkin pilvettömänä yönä taivaalta tulee huomattavasti vähemmän lämpösäteilyä kuin maanpinta säteilee taivaalle. Silloin maanpinta ja taivasalla olevat esineet, erityisesti niiden vaakasuorat pinnat, jäähtyvät selvästi ilman lämpötilaa kylmemmiksi.