Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen
Ilmakehä-ABC sisältää hakusanoja selityksineen Ilmatieteen laitoksen tutkimusaloilta eli meteorologiasta, klimatologiasta, ilmanlaadusta, avaruustutkimuksesta, geofysiikasta ja merentutkimuksesta.
Sanastoa on päivitetty viimeksi 17.10.2025. Hakusanoja on 419 kpl. Uusin sana on "Keijusalama".
Hakusanat
Hakusanoja löytyi 6
syntyy, kun matalapaineeseen liittyvä kylmä rintama saavuttaa edellään kulkevan lämpimän rintaman ja alkaa työntää lämmintä ilmaa ylöspäin. Okluusiorintama on sääkartoilla yleensä violetti.
tai otsonikerroksen ohentuma on ilmiö, joka havaittiin Etelänapamantereen yläpuolella 1980-luvulla. Sen olivat aiheuttaneet teollisuuden käyttämät kaasut (mm. freonit), joista vapautuneet aineet käynnistivät otsonia tuhoavia reaktioita. Otsonia tuhoavien aineiden käytön rajoittamisesta sovittiin vuonna 1987 Montrealin pöytäkirjassa, mutta otsonikerroksen palautuminen ennalleen kestää vielä kymmeniä vuosia.
on meriä tutkiva geofysiikan alatiede. Sitä opetetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Myös Ilmatieteen laitoksella tehdään oseanografisia tutkimuksia ja havaintoja.
on paikka, jossa tehdään säännöllisiä ja jatkuvia havaintoja tietystä kohteesta. Ilmatieteen laitos ylläpitää Jokioisissa meteorologista observatoriota ja Nurmijärvellä geofysikaalista observatoriota, jonka päätehtävä on seurata Maan magneettikentän vaihteluja. Arktisessa avaruuskeskuksessa Sodankylässä tehdään avaruutta koskevien havaintojen lisäksi meteorologisia havaintoja ja luotauksia sekä kerätään dataa satelliittimittauksista.
Pitkään jatkuneet observatoriomittaukset ovat tieteellisesti erityisen arvokkaita, sillä ne paljastavat havaittavien ilmiöiden hitaita muutoksia. Sodankylässä on tehty meteorologisia havaintoja vuodesta 1908 lähtien, Nurmijärvellä vuodesta 1953 ja Jokioisissa vuodesta 1957.
sijaitsee 15–30 kilometrin korkeudella, minne suurin osa stratosfäärin otsonista on kertynyt. Otsonikerros suojelee maanpintaa liialliselta ultraviolettisäteilyltä (UV).
on hapen kolmiatominen molekyyli (O₃). Sitä syntyy stratosfäärissä, kun Auringon ultraviolettisäteily käynnistää fotokemiallisia reaktioita. Toisaalta otsonia syntyy maanpinnan lähellä ilmansaasteista.
Noin 90 prosenttia kaikesta otsonista sijaitsee stratosfäärissä, loput noin 10 prosenttia troposfäärissä (alle 10 kilometrin korkeudella). Stratosfäärin otsonikerros pysäyttää suurimman osan biologiselle elämälle haitallisesta ultraviolettisäteilystä. Alailmakehässä otsoni on ympäristömyrkky, jota syntyy erityisesti liikenteen päästöistä ja maastopaloista.
