Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen

(1805-1848) Ilmatieteen laitoksen edeltäjän Suomen Aleksanterin yliopiston (nyk. Helsingin yliopisto) magneettisen observatorion ensimmäinen johtaja (1838), fysiikan professori. Tutki geomagnetismia, teki magneettisia mittauksia observatoriossa ja käynnisti Suomen ilmastohavainto-ohjelman.

tarkoittaa maapallon magneettikentän napaisuuden vaihtumista siten, että magneettinen pohjoisnapa muuttuu etelänavaksi ja päinvastoin. Napaisuuskäännös tapahtuu tyypillisesti noin kaksi kertaa miljoonassa vuodessa. Käännösvaihe kestää satoja tai tuhansia vuosia. Maapallon geologisen historian ajalta käännöksiä tunnetaan useita satoja.

on 66,5° leveyspiiri pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisella pallonpuoliskolla napapiirin sisäpuolella aurinko ei laske tiettynä aikana tasauspäivien (noin 21.3. - 21.9.) välissä eikä nouse talvella (21.9. - 21.3.).

Polaaripyörre - Polar vortex

eli Pohjois-Atlantin oskillaatio on pohjoisen pallonpuoliskon ilmaston vaihteluun liittyvä käsite. Sitä mitataan ilmanpaine-erona Islannin ja Azorien välillä. NAO vaikuttaa Euroopassa mm. matala- ja korkeapaineiden kulkuratoihin, tuulensuuntiin ja sademääriin. NAO on positiivinen, kun ilmanpaine-ero on suuri. Tällöin matalapaineet ohjautuvat Atlantilta tyypillisemmin Pohjois-Eurooppaan kuin Välimerelle. Negatiivinen NAO (pieni paine-ero) tuo talvella kylmää ilmaa Pohjois-Eurooppaan ja kosteutta Välimeren alueelle.

on mikä tahansa prosessi tai mekanismi, joka sitoo ilmakehästä kasvihuonekaasun tai aerosolin pitoisuuksia välillisesti lisäävää kaasua. Nieluja ovat kasvillisuus ja merien pintakerrokset, joihin sitoutuu hiilidioksidia fotosynteesissä. Kasvillisuus vapauttaa hiilidioksidia palamisen ja maatumisen kautta.

on suurin etäisyys, jolta horisontin taivasta vasten sijaitseva tumma kohde voidaan tunnistaa päivänvalossa. Havaintoja tehdään pääasiassa näkyvyysmittarilla, jonka toiminta perustuu infrapunavalon sirontaan ilmassa. Näkyvyyden voi kuitenkin määrittää myös silmämääräisesti havainnoimalla tunnettuja kohteita eri etäisyyksillä.

Ilmassa olevan veden eri olomuotojen pitoisuudet ja ilman epäpuhtaudet heikentävät näkyvyyttä. Näkyvyys ilmoitetaan kilometreinä. Esimerkiksi sumussa näkyvyys on alle yksi kilometri.

on Euroopan yhteisen korkeusjärjestelmän suomalainen versio. Sen nollakohta on sidottu Amsterdamin nollapisteeseen (NAP). Itämeren valtiot käyttävät N2000-järjestelmästä myös yhteistä nimeä BSCD2000. Järjestelmää käytetään mm. merivedenkorkeuden ilmoittamiseen.