Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen
Ilmakehä-ABC sisältää hakusanoja selityksineen Ilmatieteen laitoksen tutkimusaloilta eli meteorologiasta, klimatologiasta, ilmanlaadusta, avaruustutkimuksesta, geofysiikasta ja merentutkimuksesta.
Sanastoa on päivitetty viimeksi 17.10.2025. Hakusanoja on 419 kpl. Uusin sana on "Keijusalama".
Hakusanat
Hakusanoja löytyi 38
saavutetaan, kun tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvo ylittää tietyn kynnysarvon. Suomessa se on 21 m/s (noin 76 km/h), mutta muualla käytetään yleisesti arvoa 25 m/s (90 km/h). Suomessa myrskytuulia havaitaan lähes yksinomaan merialueilla ja tunturien lailla. Tuulen puuskan ylittäessä 21 m/s puhutaan kuitenkin usein myrskypuuskista.
on selkeänä ja heikkotuulisena kesäyönä maalta merelle puhaltava tuuli. Se syntyy, jos maanpinnan ja meren (tai suurehkon järven) välillä vallitsee riittävä lämpötilaero meren eduksi.
on maanpinnan kohta, jossa magneettikenttä on pystysuorassa ja magneettikenttävektorin kärki osoittaa maanpinnasta ylöspäin. Magneettinen etelänapa liikkuu hitaasti luoteeseen lähellä Etelänapamantereen rannikkoa, Australian eteläpuolella. Vuonna 2025 sen koordinaatit olivat 64°S ja 135°E.
Avaruussäähäiriön aikana havaittavat nopeat muutokset maan magneettikentässä. Magneettinen myrsky kestää tyypillisesti muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen. Sen aikana kompassineula voi heilahtaa useita asteita ja magneettikentän voimakkuus muuttua kymmenkunta prosenttia pysyvästä arvostaan. Magneettinen myrsky aiheutuu Auringon hiukkaspurkauksista, jotka varastoituvat maan magnetosfääriin muodostaen maapallon ympärille laajoja sähkövirtajärjestelmiä, joiden aiheuttamat magneettikentät voidaan havaita maan pinnalla. Suomessa avaruussäähäiriöiden magneettisia muutoksia rekisteröidään jatkuvasti mm. Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven observatoriossa. - Geomagnetic storm
on maanpinnan kohta, jossa magneettikenttä on pystysuorassa ja magneettikenttävektorin kärki osoittaa maanpinnasta alaspäin. Magneettinen pohjoisnapa liikkuu Jäämerellä kohti Siperiaa. Vuonna 2025 se sijaitsi lähellä maantieteellistä pohjoisnapaa, pisteessä 86°N ja 139°E. Magneettisesti napa edustaa etelämagnetismia, koska se vetää puoleensa kompassin pohjoiskohtiota.
on ilmastotyyppi, jota esiintyy keskileveyksillä sijaitsevien mantereiden sisäosissa. Kesät ovat kuumia ja kuivia, talvet kylmiä ja kuivia.
on ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. Sääkartalla matalapaineen keskuksen (M) ympärille muodostuu yhden tai useamman isobaarin muodostamia rengasmaisia käyriä. Mitä alempi keskuksen ilmanpaine on ympäristöönsä nähden, sitä syvempi matalapaine on. Syvenevän matalapaineen alueella ilmanpaine laskee. Matalapaineen täyttyminen tarkoittaa sitä, että ilmanpaine on alkanut kohota, jolloin matalapaine heikkenee. Matalapaineiden alueilla esiintyy usein sateita varsinkin niihin liittyvien säärintamien yhteydessä. - Low pressure
on ilmastotyyppi, jossa lämpötilan vuorokausi- ja vuodenaikaisvaihtelu on meren läheisyyden vuoksi verrattain vähäistä ja sateet yleisiä.
syntyy keväällä ja kesällä silloin, kun aurinko lämmittää maanpinnan rannikolla merta lämpimämmäksi. Jos yleinen ilmavirtaus ei ole voimakas, maan ja meren lämpötilaero synnyttää paikallisen tuulen, joka puhaltaa mereltä maalle. Ylemmissä ilmakerroksissa (500–2000 m) tuulen suunta on näissä tilanteissa päinvastainen.
eli suokaasu on hiilivety, jonka kemiallinen merkki on CH₄. Metaania syntyy orgaanisten aineiden mädäntyessä ja esimerkiksi karjaeläinten suolistossa. Metaani on tärkeä kasvihuonekaasu. - Methane
on geofysiikkaan kuuluva tieteenala, joka tutkii maapallon ilmakehässä tapahtuviä sääilmiötä ja ilmastoa. Meteorologiaa opetetaan Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksessa. - Meteorology
on Etelä-Aasiassa puhaltava vuodenaikaistuuli, jonka suunta vaihtelee: Kesämonsuuni käy mereltä mantereelle ja aiheuttaa erittäin runsaita sateita. Talvimonsuuni puhaltaa kuivaa ilmaa mantereelta merelle.
on yötaivaalla havaittava kirkas, korkeintaan muutaman sekunnin kestoinen tähdenlento, joita syntyy, kun Aurinkoa kiertävät pienet kappaleet (meteoroidit) törmäävät maapallon ilmakehään ja palavat hetkessä olemattomiin, tavallisesti 50–100 kilometrin korkeudella. Meteoriitti on maahan pudonnut meteori.
tarkoittaa hurrikaanin keskustan lähes tyyntä ja usein pilvetöntä ympyrän muotoista aluetta, jonka halkaisija on tyypillisesti 50 - 70 km. Myrskyn silmän ympärillä tuuli, sade ja ukkonen ovat voimakkaimmillaan. Myrskyn silmän ylikulun jälkeen tuulen suunta vaihtuu vastakkaiseksi.
tarkoittaa poikkeuksellisen vähäisen auringon aktiivisuuden kautta vuosina 1645–1715. Aurinko oli tuona aikana lähes pilkuton, ja revontulia esiintyi vain niukasti. Niin sanotun pikku jääkauden kylmimmät ajat ajoittuvat 1600-luvun lopulle. Auringon aktiivisuuden vähäisyyttä on usein pidetty yhtenä mahdollisena syynä pikku jääkauden kylmyyteen.
on meteorologian alalta yliopistollisen koulutuksen saanut tutkija, joka tekee säähän, ilmastoon ja ilmakehään liittyviä tutkimuksia sekä niitä koskevia ennusteita yleisölle ja muille käyttäjille. Suomessa meteorologit saavan peruskoulutuksen Helsingin yliopistossa. Meteorologien pääasiallinen työllistäjä on Ilmatieteen laitos.
ks. Aallonkorkeus
Millibaaria käytettiin ennen ilmanpaineen yksikkönä meteorologiassa. Sellaisena se korvasi aikaisemmin käytetyn elohopeamillimetrin, joka oli suuruudeltaan nykyisissä yksiköissä 133,322 pascalia.
Nykyisin ilmanpaineen yksikkönä käytetään hehtopascalia. Siirryttäessä millibaarista hehtopascaliin lukuarvot säilyvät samoina, koska 1 000 mbar = 1 000 hPa.
on kuvitteellinen energiakenttä, johon kaivonkatsojien taikavarvun väitetään reagoivan. Tieteellisiä todisteita maasäteilyn olemassaolosta ei ole olemassa.
tarkoittaa maan alla tai meressä kulkevaa sähkövirtaa. Maavirrat syntyvät tyypillisesti ionosfäärissä tapahtuvista magneettikentän häiriöistä, jotka puolestaan saavat alkunsa Auringon aktiivisuudesta. Maavirrat ovat näin ollen laaja-alaisia, jopa mantereiden laajuisia sähkövirtajärjestelmiä. Virtoja ylläpitävät sähköjännitteet ovat tyypillisesti joitain millivoltteja kilometriä kohden.
muodostuu pääasiassa maapallon sulan ytimen virtauksista. Magneettikenttä muistuttaa muodoltaan keskipisteeseen kuvitellun sauvamagneetin (dipoli) kenttää maapallon ympärillä. Dipolin akseli on kääntynyt noin 11° maapallon pyörimisakseliin nähden. Paikallisia magneettikenttiä syntyy myös maapallon kuorikerroksen magneettisesta materiasta.
voidaan jakaa ilma-, vesi- ja kivikehään. Vesikehään kuuluvat valtameret, jäätiköt, järvet ja joet. Kivikehä jaetaan kuorikerrokseen (0 ... 50 km), vaippaan (50 ... 2900 km) ja ytimeen (2900 ... 6300 km). Maan magneettikenttä syntyy nesteytimen sähkövirroista noin 2900 km syvyydellä maanpinnasta.
eli magneettikehä on Maan magneettisen kentän vaikutusalue, joka ohjaa aurinkotuulen hiukkaset pääosiltaan maapallon ohi. Magnetosfääri ulottuu Auringon suunnassa 45 000 – 80 000 km päähän maapallosta. Yöpuolella magneettiset kenttäviivat ovat venyneet pitkäksi pyrstömäiseksi rakenteeksi, joka ulottuu vielä Kuun etäisyydelle Maasta.
Magnetosfääri toimii suojakilpenä aurinkotuulen hiukkasia vastaan. Osa hiukkasista kuitenkin pääsee tunkeutumaan magnetosfäärin sisäpuolelle. Näistä osa joutuu magneettikentän vangeiksi säteilyvyöhykkeille (Van Allenin vyöhykkeet) ja osa ohjautuu magnetosfäärin yöpuolelle varastoituen sinne plasmalevyyn. Yöpuolen hiukkaset ajautuvat magneettikentän ohjaamina ja sähkökenttien kiihdyttäminä magneettisten napojen ympärille, missä ne aiheuttavat revontulia ja magneettisia myrskyjä eli avaruussäähäiriöitä.
Noin kahden miljoonan viime vuoden aikana maapallon jäätiköiden pinta-ala ja maapallon keskilämpötila ovat vaihdelleet noin 100 000, 41 000 ja 23 000 vuoden jaksoissa, joita kutsutaan Milankovichin jaksoiksi. Ne syntyvät maapallon kiertoradan soikeuden hitaasta muutoksesta sekä maapallon akselin kallistuskulman ja akselin suunnan muutoksista. Milankovichin teorian mukaan jäätiköityminen lisääntyy, jos kiertoradan soikeus on sellainen, että maapallo on kauimpana Auringosta pohjoisen pallonpuoliskon kesän alkaessa. Jos lisäksi akselin kaltevuus on suuri, pohjoisen pallonpuoliskon kesästä tulee pitkä ja viileä. Tällöin talvella satanut lumi ei ehdi sulaa, mikä lisää jäätiköitymistä.
Milutin Milankovich (1879–1958) oli serbialainen matemaatikko, joka kehitti jääkausiteoriansa 1920–1940-luvuilla.
eli noki syntyy polttoaineiden epätäydellisessä palamisessa, kun osa polttoaineen sisältämästä hiilestä jää palamatta ja joutuu päästönä ympäristöön. Mustan hiilen laskeumilla esimerkiksi napaseutujen jäätiköille on ilmastoa lämmittävä vaikutus.
(MTL) oli liikenne- ja viestintäministeriön alainen tutkimuslaitos, joka tuotti meritieteellistä tietoa päätöksenteon ja käytännön tarpeisiin. Laitoksella tutkittiin ensisijaisesti Itämerta mutta myös polaarimerien ominaisuuksia.
MTL perustettiin vuonna 1918, ja sen toiminta lakkasi eduskunnan päätöksellä vuonna 2008. Fysikaalinen merentutkimus sekä siihen liittyvät palvelut ja havaintotoiminnot siirrettiin osaksi Ilmatieteen laitosta. Muut MTL:n toiminnat yhdistettiin Suomen ympäristökeskukseen. Merentutkimuksen yleisenä tavoitteena on luoda pohja meren luonnontieteellisten ominaisuuksien kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle.
on aalto, jonka etenemisnopeus on suurempi kuin tuulen nopeus. Mainingit voivat olla kaukaisen myrskyn kasvattaman aallokon jäänteitä tai tuulen tyyntyessä muodostuvaa loivenevaa ja pois kulkeutuvaa aallokkoa.
on sumua, jota syntyy tyypillisesti myöhään syksyllä tai alkutalvella erittäin kylmän ilman (alle –15 astetta) saapuessa avoimen meren päälle.
tarkoittaa kaikkea merissä esiintyvää jäätä, joka on syntynyt merivedestä jäätymällä. Merijää on sisältämänsä suolan vuoksi hauraampaa kuin makean veden jää. Itämeren jään suolaisuus on korkeintaan noin puolet sen veden suolaisuudesta, josta jää on muodostunut.
on vedenkorkeuden mittausasema. Mareografirakennuksen sisällä on vaimennusputkella mereen yhdistetty mittauskaivo, jossa oleva kelluke nousee ja laskee vedenkorkeuden muuttuessa. Kellukkeen liikkeitä seurataan automaattisella laitteistolla, jonka keräämät tiedot siirretään Ilmatieteen laitokselle reaaliajassa.
on suolaista, koska valtamerien veteen on aikojen kuluessa liuennut kallio- ja maaperästä erilaisia suoloja, erityisesti natriumkloridia. Valtamerten suolaisuus on keskimäärin 35 promillea mutta vaihtelee Pohjois-Atlantin 30 grammasta litrassa Punaisenmeren 40 grammaan litrassa. Suolapitoisuus on tärkeä tekijä määriteltäessä monia meriveden kemian ja vedessä tapahtuvien biologisten prosessien näkökohtia, ja se on termodynaaminen tilamuuttuja, joka lämpötilan ja paineen ohella säätelee veden tiheyden ja lämpökapasiteetin kaltaisia fysikaalisia ominaisuuksia. Suolapitoisuudella ja lämpötilalla on perustavanlaatuinen merkitys maailmanlaajuisessa valtamerenkierrossa. Ks. myös murtovesi
tarkoittaa makean veden ja meriveden sekoitusta, jossa on enemmän suolaa kuin makeassa vedessä mutta vähemmän kuin merivedessä.
Itämeren vesi on murtovettä, jonka pintakerroksen suolaisuus on keskimäärin 7 grammaa litrassa eli 0,7 prosenttia. Suolaisuus vähenee Suomenlahden ja Pohjanlahden peräosia kohti mentäessä ja erityisesti jokisuistoissa. Syvemmällä Itämeressä vesi on pintavettä suolaisempaa.
eli matalan sola on matalan keskuksen kyljessä oleva venynyt matalan ilmanpaineen alue. Sääkartalla sola näyttäytyy ulospäin työntyvänä jyrkkänä mutkana matalan keskusta kiertävissä isobaareissa. Solan kohdalla tuulen suunta kääntyy, ja siihen liittyy usein kuurosateita. Lämpötila ei kuitenkaan suuresti muutu; mikäli isobaarien mutkassa on erilämpöisten ilmamassojen raja, sitä kutsutaan rintamaksi. - Trough
on Välimeren alueella esiintyvä voimakas, pienialainen matalapaine rankkasateineen ja myrskytuulineen. Medikaani voi yltää jopa trooppisen hirmumyrskyn voimakkuuteen, mutta yleensä se aiheuttaa trooppista myrskyä (17–32 m/s) vastaavia tuulia. Nimen esikuvana on toiminut esiintymisalueen ja hurrikaanin yhdistelmä (Mediterranean hurricane). Medikaaneja havaitaan nykyään keskimäärin yksi tai kaksi vuodessa, mutta ilmaston ja Välimeren pintavesien lämpeneminen voi vaikuttaa sekä niiden esiintymistiheyteen että voimakkuuteen.
on pitkäkestoinen tilanne, jossa meriveden pintalämpötila on selvästi korkeampi kuin keskimäärin kyseisenä aikana vuodesta. Ilmatieteen laitoksella on käytetty Hobdayn määritelmää, jonka mukaan veden pintalämpötilan tulee pysyä vähintään viiden päivän ajan lämpimämpänä kuin 90 prosenttia kyseisen ajankohdan pintalämpötiloista. Tämä 90 prosentin raja-arvo lasketaan pitkän ajan havaintojen tai uusanalyysin perusteella.
