Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen

on vuorovesi-ilmiössä matalan veden vaihe eli laskuvesi. Lisäksi sana tarkoittaa lännen ja pohjoisen välistä väli-ilmansuuntaa.

on summa, johon joka päivä lisätään oletetun huonelämpötilan (17 °C) ja ulkoilman vuorokauden keskilämpötilan erotus, jos keskilämpötila on alle 12 °C syksyllä ja alle 10 °C keväällä. Saatu summa kuvaa sitä, paljonko rakennuksia on jouduttu lämmittämään. Lämmitystarveluvun määritelmä vaihtelee maasta toiseen. Aiemmin käytettiin termiä astepäiväluku.

antaa säätietoja nykyhetkestä korkeintaan 6 tuntia eteenpäin. - Nowcast

muodostuu pienistä jääkiteistä, joita on pilvissä alijäähtyneiden pisaroiden lisäksi, kun lämpötila on alle 0 °C. Osa mikroskooppisista pisaroista jäätyy ja toimii härmistymisytiminä. Kun lämpötila on vain muutamia asteita nollan alapuolella, lumikiteet takertuvat helposti toisiinsa gramman miljoonasosan painoisiksi lumihiutaleiksi. Kuusisakaraiset lumikiteet kiteytyvät suoraan vesihöyrystä ja tiiviit jäärakeet vesipisaroista.

perustui aikaisemmin yleensä nesteiden (elohopea, sprii) lämpölaajenemiseen, mutta nykyiset lämpömittarit ovat elektronisia digitaalimittareita. Säähavaintoasemilla lämpötila mitataan elektronisesti vastuksesta, jonka sähkövastus (resistanssi) muuttuu lämpötilan mukana. Näin lämpötilaa voidaan seurata jatkuvasti ja tiedot saadaan automaattisesti tietoliikenneverkkoihin.

on verrannollinen aineessa olevaan lämpöenergian määrään. Kylmässä aineessa energiaa on vähemmän, lämpimässä enemmän. Kaasussa, kuten ilmakehässä, tietyn paikan lämpötila kertoo kaasumolekyylien keskimääräisen liike-energian. Mitä enemmän liike-energiaa sitä korkeampi on lämpötila ja päinvastoin. Lämpömittarin lukema on siis verrannollinen sitä ympäröivän ilman molekyylien liike-energiaan.

piilevä lämpö

on maahan tai veteen ilmasta laskeutunutta ainetta, joka on tavallisimmin rikki- tai typpiyhdiste. Laskeuma voi olla myös radioaktiivinen. Laskeuma voi tulla joko sateen mukana (märkälaskeuma) tai kuivalaskeumana. Laskeuman happamuuden (pH-arvo) perusteella puhutaan myös happamasta laskeumasta. Kivi- ja ruskohiili ovat rikkipitoisia ja aiheuttavat siksi happamia sateita. Suurin osa haitallisesta laskeumasta on peräisin teollisuus- ja liikennepäästöistä. Luonnollisia laskeumia syntyy esimerkiksi tulivuorenpurkauksista.

2020-luvun alussa noin kolmannes Suomen rikkilaskeumasta oli peräisin Suomen omista lähteistä, typpilaskeumasta Suomen omat päästöt aiheuttivat noin neljänneksen. Laskeumiin liittyviä mittauksia ja seurantaa tekevät mm. Ilmatieteen laitos ja SYKE. Radioaktiivista laskeumaa seuraa myös Säteilyturvakeskus.

tarkoittaa yleisesti jonkin ominaisuuden mittaamista pystysuunnassa. Ilmakehän luotauksissa kyse on tavallisesti lämpötilan, kosteuden ja tuulen mittaamisesta eri korkeuksilla esimerkiksi radioluotaimella.

on valkea, läpikuultamaton ja osin timantin kidesakaroita muistuttava alle 10 mm "pallo", joita sataa alas melko matalista kuuropilvistä keväisin ja syksyisin. Lumirae syntyy verrattain usein kevätkesäisessä kylmän ilman purkauksessa, jolloin pilvissä oleva alijäähtynyt vesi takertuu (huurtuu) lumihiutaleiden pinnalle. Tällöin lumihiutaleen alkuperäistä muotoa on vaikea, jopa mahdoton havaita. Lumirae on hauraampi kuin jäärae. Lumirakeita voi sataa myös pienien jäärakeiden kanssa samanaikaisesti.

ilmaisee kasvihuonekaasun päästön aiheuttaman lämmitysvaikutuksen (säteilypakotteen) suhteellisen voimakkuuden tietyn ajan kuluessa verrattuna vastaavaan hiilidioksidipäästöön. Sen lukuarvo ilmaistaan GWP-kertoimena (Global Warming Potential) useimmiten 100 vuoden (GWP100) tai 20 vuoden (GWP20) ajalle.

Esimerkiksi metaanin GWP100-kerroin on 28, eli metaanipäästön kumulatiivinen lämmitysvaikutus sadan vuoden ajalta on 28 kertaa hiilidioksidipäästön (GWP100 = 1) vaikutuksen suuruinen. Lämmityspotentiaali ottaa huomioon paitsi kaasujen erilaiset lämpösäteilyn läpäisyominaisuudet myös niiden erilaiset viipymäajat ilmakehässä.

syntyy, kun lunta nousee tuulen mukana maasta takaisin ilmaan. Lumen on oltava kuivaa ja tuulen tarpeeksi kovaa (yli 7 m/s), jotta tuiskua voi syntyä. Lumituisku voi aiheuttaa liukkautta, huonoa näkyvyyttä ja hiihtäjien eksymisvaaran. Lentosääpalvelussa erotellaan matala tuisku ja korkea tuisku, joista edellinen vaikuttaa alle kahden metrin korkeudella ja jälkimmäinen haittaa näkyvyyttä yli kahden metrin korkeudessa.

ENSO-värähtelyn kylmä vaihe, El Niñon "vastakohta". ks. ENSO ja El Niño.

Tasaisen harmaa paksu ja muodoton pilvikerros, josta tulee tasaista, pitkäkestoista sadetta.

on tuulen muodostama, sylinterimäinen "lumipallo", joita syntyy joskus peltoaukeilla tai järvien selillä. Lumirullat muodostuvat parhaiten, jos kovettuneen lumen päälle on satanut melkein nuoskaista uutta lunta. Tuulen nopeus ei saa olla liian suuri, muutoin rullat hajoavat. Jyrkille tasalumisille rinteille voi myös syntyä lumirullia, jotka painovoima on pannut liikkeelle.

on kasvukauden aikana kertynyttä lämpöä kuvaava luku. Tehoisaan lämpösummaan huomioidaan kesän ne päivät, joiden keskilämpötila on yli +5 °C. Näiltä päiviltä lasketaan yhteen vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa.

on pieni (alle 1 mm), läpinäkymätön valkoinen lumihitunen, joita voi sataa sumusta tai sumupilvestä lämpötilan ollessa jonkin verran pakkasella. Lumijyväsiä muodostuu, kun putoava jääkide törmäilee pilvessä alijäähtyneisiin pilvipisaroihin.

on matalapainemyrsky, jonka yhteydessä sataa lunta. Myrskyssä tuulen keskinopeus on vähintään 21 m/s.

tarkoittaa sakeaa lumisadetta, johon yleensä liittyy voimakas tai puuskainen tuuli.