Ilmakehä-ABC -hakusanoja selityksineen
Ilmakehä-ABC sisältää hakusanoja selityksineen Ilmatieteen laitoksen tutkimusaloilta eli meteorologiasta, klimatologiasta, ilmanlaadusta, avaruustutkimuksesta, geofysiikasta ja merentutkimuksesta.
Sanastoa on päivitetty viimeksi 17.10.2025. Hakusanoja on 419 kpl. Uusin sana on "Keijusalama".
Hakusanat
Hakusanoja löytyi 11
on vesimolekyylien muodostama kuusikulmainen levymäinen tai neulamainen rakenne, joka syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan sopivien tiivistymisytimien ympärille. Isoimpien kiteiden koko on 1-2 mm. Kiteiden kasvaessa ja kiinnittyessä ilmassa toisiinsa niistä muodostuu lumihiutaleita. Ilmassa leijuvat jääkiteet aiheuttavat haloilmiön Auringon tai Kuun ympärille taittamalla tai heijastamalla valonsäteitä. Tällaisia tilanteita esiintyy usein talvisen kylmän korkeapaineen aikana.
on napajäätiköstä irronnut suuri jäälohkare, joka kelluu meressä. Veden ja jään pienen tiheyseron vuoksi jäävuoresta jää merenpinnan yläpuolelle runsaat 10 prosenttia. Jäävuoret vaeltavat merivirtojen mukana Pohjois-Amerikan itärannikkoa jopa 40. leveysasteelle etelään, mutta Islannissa 60. leveysasteella Golfvirta pitää merta jäävuorettomana. Suurimmat jäävuoret ovat satojen neliökilometrien laajuisia.
on lähinnä kesäaikaan korkeista kuuro- tai ukkospilvistä alas satava, tavallisesti 5–10 mm kokoinen pyöreä ja osin läpikuultava jääkappale. Suurimmat rakeet Suomessa ovat olleet halkaisijaltaan noin 90 mm. Raekuurot ovat usein hyvin paikallisia ja esiintyvät tavallisesti ukkosen yhteydessä. Rakeita syntyy, kun nousuvirtausten mukana ylöspäin kohoava kosteus ja pienet pilvipisarat muodostavat yhteen liittyviä ytimiä, jotka kasvavat kokoa jäätyessään noin 5–9 km korkeudella. Jääraekausi kestää tavallisesti maan etelä- ja keskiosassa toukokuusta syyskuuhun, pohjoisessa kausi on lyhyempi.
on napa- tai vuoristoseuduilla lumirajan yläpuolelle muodostunut jääkenttä tai -virta. Jäätiköiden kokonaispinta-alan arvioidaan olevan noin 15 miljoonaa neliökilometriä, josta yli 13 milj. km2 on Antarktiksella ja noin 1,7 milj. km2 Grönlannissa. Antarktiksen ja Grönlannin mannerjäätiköt ovat keskimäärin noin 2 kilometrin paksuisia, Antarktisella paksuimmillaan jopa yli 4,5 kilometriä.
Vuoristojäätiköt ovat yleensä laaksoissa virtaavia laaksojäätiköitä, jotka alkavat vuoristojen ja tunturien yläosissa olevilta kasautumisalueilta.
Napaseutujen jäätiköihin on sitoutunut vain n. 2 % maapallon kokonaisvesimäärästä, mutta jos ne kaikki sulaisivat, merenpinta kohoaisi yli 60 metriä.
on veden muuttumista nestemäisestä kiinteäksi. Puhdas vesi jäätyy normaali-ilmanpaineessa 0 °C:ssa, mutta jos vesi on liikkumattomana eikä siinä ole kiteytymiskeskuksia, saattaa tapahtua useiden asteiden alijäähtyminen ennen jäätymisen alkamista. Paineen lisäys alentaa jäätymispistettä. Jäätymisessä vapautuu huomattava määrä lämpöä, joka taas sitoutuu jään sulaessa. Suolaisen meriveden jäätymispiste on alimmillaan -4 °C. Itämeren veden jäätymispiste on –0,2 ... –0,8 °C.
ovat kaasumaisia alkuaineita, jotka eivät muodosta yhdisteitä ja joiden molekyylit sisältävät vain yhden atomin: helium (He), neon (Ne), argon (Ar), krypton (Kr), ksenon (Xe) ja radon (Rn). Maapallon ilmakehässä yleisin jalokaasu on argon (0,93 %). Helium on alkuaineista vedyn jälkeen kevein. Helium on yleinen aines tähdissä. Jalokaasuista radon on radioaktiivinen. Sitä kehittyy jatkuvasti maankuoressa esimerkiksi uraanipitoisissa mineraaleissa. Tämän jälkeen radon leijuu esimerkiksi kaivoksiin, kellareihin ja muihin rakennuksiin säteilemään radioaktiivisesti.
on geologinen jakso, jona jäätiköt peittävät laajoja manneralueita. Näiden jaksojen välistä lauhempaa aikaa, jolloin jäätiköt ovat pienimmillään, kutsutaan interglasiaaliksi. Noin kahden miljoonan viime vuoden aikana jäätiköt ovat olleet laajimmillaan suunnilleen 100 000 vuoden välein. Jääkausien esiintymisien rytmittäjänä pidetään maapallon kiertoradan soikeuden muutoksia ja pyörimisakselin kallistuskulman vaihteluja Milankovichin säteilyteorian mukaan.
Fennoskandiassa viime jääkauden jäätiköityminen oli laajimmillaan 17 000 – 18 000 vuotta sitten. Jäätikkö oli pääosin sulanut pois noin 10 000 vuotta sitten. Nyt elämme siis interglasiaaliaikaa.
on pakkasella esiintyvä pienipisarainen sateen olomuoto, jossa sadepisaroiden halkaisija on yleensä 0,05–0,5 mm, ja pisarat ovat alijäähtyneessä tilassa. Pisaroiden lämpötila on pakkasen puolella mutta olomuoto edelleen nestemäinen. Yleensä jäätävää tihkua sataa syksyllä ja talvella pikkupakkasella matalasta pilvestä. Kun tällaiset pisarat kohtaavat kiinteän pinnan, ne jäätyvät välittömästi ja muodostavat pinnalle liukkaan jääkuoren. Maanpinnalle kertyvää jäätä kutsutaan iljanteeksi.
syntyy, kun maanpinnan lähellä on pakkasta mutta hieman ylempänä, tyypillisesti noin yhden kilometrin korkeudella, on lämpimämmän ilman kerros. Tässä lämpimässä kerroksessa lumisade sulaa vedeksi, ja maahan asti pudotessaan se pysyy pakkasesta huolimatta nestemäisenä, alijäähtyneenä vetenä. Alijäähtynyt vesipisara jäätyy välittömästi osuessaan jollekin pinnalle, kuten auton tuulilasiin. Vesipisaran koko on jäätävässä vesisateessa yli 0,5 mm, jäätävässä tihkussa alle 0,5 mm. Tyypillisesti jäätävää vesisadetta esiintyy lämpimän rintaman yhteydessä syksyllä ja talvella.
on kirkas ja pieni jäinen pallo, joka syntyy yleensä kun jäätävä vesisade ehtii jäätyä ennen pintaan osumista.
