Ilmatieteen laitos
 Sää ja ilmasto  ·  Ilmastonmuutos  ·  Ilmanlaatu  ·  Tutkimus  ·  Tuotteet ja palvelut  ·  Uutiset  ·  Organisaatio
Suomen sää

» Aluejako sääennusteissa
»  Ymmärrä säätermit


Merisää

Paikallissää

Varoitukset ja turvallisuus

Sade- ja pilvialueet

Sää ulkomailla

Havaintoasemat

Ilmastotilastot

» På svenska

» In English

Sää ja ilmasto | Suomen sää | Ymmärrä säätermit

Tunne termit - Ymmärrä säätiedotus

Meteorologiassa on paljon kansainvälisesti määriteltyjä ja sovittuja säätermejä, joiden tunteminen auttaa säätiedotusten ymmärtämisessä. Julkisen tiedottamisen myötä meteorologit vakiinnuttivat alusta lähtien tiettyjä säämerkityksiä suomen kieleen. Sääsanonnat ja -asteikot pohjautuvat ilmastotilastoihin ja yleiskielen tunnettuihin ilmaisuihin. Monet sääasiat, esimerkiksi tuulen nopeusasteikko, ovat kansainvälisesti tarkkaan sovittuja.

Sään elementitSääennusteiden ajanmääreet
Lämpötilojen erikoisrajatLämpötilan muuttuminen
Helteen tukaluus ja pakkasen purevuusSää on harvoin poikkeuksellinen
Suomen säät kuuluvat ilmastoommeSadesanonnat
Tilastojen sadepäivätSateen rankkuus
Todennäköisyys sade-ennusteissaPilvisyys
Ilman kosteusTuulet, myrskyt, pyörremyrskyt
TuuliasteikkoKansainvälinen tuuliasteikko
Tuulen suuntaMyrsky tarkoittaa voimakasta tuulta

Sään elementit

Sää vaihtelee meillä vuodenajasta toiseen sekä saman päivän sisälläkin. Sydäntalvea lukuun ottamatta Suomen ilmastossa säällä on selkeä vuorokausirytmi. Kun puhutaan säästä tai erikoisista sääilmiöistä, sääelementeistä nousee esiin tavallisesti vain yksi tai pari kerrallaan kuten lämpötila tai lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutus.

Meitä ulkona ympäröivä ilma muodostuu samanaikaisesti useista ilmakehän eri ominaisuuksista kuten lämpötilasta, ilman kosteudesta ja pilvistä, sateesta, ilman liikkeestä eli tuulesta sekä auringon säteilystä. Onpa joukossa sellainenkin säämuuttuja kuin ilmanpaine, jota emme juurikaan huomaa arkipäivän elämässä. Toisinaan jokin näistä tutuista sääelementeistä tuntuu ilmenevän harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen voimakkaana ajankohtaan nähden.

Sääennusteiden ajanmääreet

Sääennusteissa käytetään yleensä tarkkojen kellonaikojen sijasta vuorokaudenaikoja kuvaavia termejä. Noin kello 06-18 puhutaan päivästä ja kello 18-06 yöstä. Tarkemmin vuorokaudenajat erotellaan ennusteissa seuraavasti:
  • klo 00-03 = keskiyö
  • klo 03-06 = aamuyö
  • klo 06-09 = aamu
  • klo 09-12 = aamupäivä
  • klo 12-15 = varhain iltapäivällä
  • klo 15-18 = myöhään iltapäivällä
  • klo 18-21 = ilta
  • klo 21-24 = myöhään illalla, iltayö

Lämpötilojen erikoisrajat

Kesällä esiintyy
  • hellettä, kun päivän ylin lämpötila ylittää 25°C
  • hallaa, kun yön alin lämpötila maanpinnan lähellä on alle 0 °C
  • ankaraa hallaa, kun yön alin lämpötila maanpinnan lähellä on alle -4 °C
Trooppisen kaltaisten olosuhteiden voidaan katsoa vallitsevan, kun vuorokauden ylin lämpötila on 30 asteen yläpuolella, ja myös silloin, kun yön alin lämpötila on 20 asteen yläpuolella. Jos ilman kosteus on samanaikaisesti poikkeuksellisen suuri, on helle päivisin jo tukalaa.

Keväällä ja syksyllä käytetään toisinaan sanontaa yöpakkanen. Yöpakkasella lämpötila on laskenut kahden metrin korkeudella mittauskojussa nollan alapuolelle. Kun yöpakkasta esiintyy, esiintyy myös hallaa maan pinnan lähellä eikä hallaa mainita erikseen.

Talvella on  
*suojaa, kun lämpötila on    yli 0 °C
*heikkoa pakkasta 0 ... -5 °C
Kovaa tai kireää pakkasta  
*maan eteläosassa alle -15 °C
*maan keskiosassa alle -20 °C
*maan pohjoisosassa alle -25 °C

Lämpötilan muuttuminen

Lämpötilan muuttumista meneillään olevasta päivästä huomiseen voidaan verrata asteikolla. Näitä muutoksia kuvaavia ilmaisuja käytetään enää aika harvoin, koska ennustetut lämpötilat luetellaan lukuarvoina päivästä toiseen.

Lämpötila
on ennallaan, kun muutos on korkeintaan 2 °C,
nousee tai laskee, kun muutos on 3 ... 4 °C,
nousee tai laskee huomattavasti tai on huomattavasti lämpimämpää tai kylmempää
kun muutos on suurempi kuin 5 °C.

Helteen tukaluus ja pakkasen purevuus

Vaikka Suomessa on vain joinakin kesinä lyhytaikaisia trooppisen kaltaisia olosuhteita, on hyvä tuntea helteisen ilman ja ilman suhteellisen kosteuden yhteisvaikutuksesta syntyvät tukalalta tuntuvat olosuhteet. Tilanteen arvioimista auttaa helteen tukaluutta kuvaava kaavio, jonka avulla kesällä voidaan tarkastella ihmisen kokema ilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan yhteysvaikutus. Helteen tukaluuden tuntemiseen vaikuttavat myös tuuli ja auringonpaiste.

Pakkasen purevuus kuvaa talviolosuhteissa lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutusta. Pakkasen purevuus kaavio kuvaa paljaalta iholta tapahtuvaa lämpöhäviötä eri tuulen nopeuden ja lämpötilan arvoilla.

Sää on harvoin poikkeuksellinen

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Tällainen säätilanteen vertailu tilastoihin on mahdollista Ilmatieteen laitoksella, jolla on tallessa ja tiedossa lukuisilla paikkakunnilla tehdyt säähavainnot jopa yli 100 vuoden ajalta ja niistä on tuotettu mitä erilaisimpia tilastoja.

Kun meteorologi vertaa päivittäisessä työssään meneillään olevaa säätä tilastoihin, hän osaa kertoa, milloin sää on ollut esimerkiksi ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kolea tai oliko myrsky poikkeuksellisen voimakas. Sen sijaan maininnan harvinainen meteorologi antaa tilanteessa, jossa sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Ymmärrettäviä lienevät myös kuvailut: keskimäärin viisi kertaa sadassa vuodessa. Silloin sää on ollut myös harvinainen. Lämpötilan, sateen ja tuulisuuden tilastot ovat erilaiset eri vuodenaikoina, joten tilastotarkastelu tulee aina suhteuttaa kulloiseenkin meneillään olevaan ajankohtaan.

Havaintoaineiston luokittelu, johon pohjautuvat ajankohdan lämpötilasanonnat ja kuvailut. Ensimmäisessä sarakkeessa (A) on kunkin prosentuaalisen kertymäosuuden rajat.

A Yleiskielinen sanonta Talvella Kesällä
98-100% poikkeuksellinen poikkeuksellisen leutoa/lauhaa poikkeuksellisen lämmintä, hellettä
88-97% harvinaisen lämmintä, keskimäärin kerran 10 vuodessa hyvin leutoa / lauhaa, ja pitkään jatkuessaan harvinaisen lauhaa harvinaisen lämmintä, hellettä
63-87% vähän tavallista lämpimämpää leutoa/lauhaa, keskimääräistä leudompaa tai lauhempaa lämmintä
38%-62% tavanomainen, tyypillinen, keskimääräinen tavanomainen, tyypillinen, keskimääräinen tavanomainen, tyypillinen, keskimääräinen
13-37% vähän tavallista kylmempää kylmempää viileää, tavallista viileämpää
3-13% harvinaisen kylmää, keskimäärin kerran 10 vuodessa hyvin kylmää tai kovan pakkasen rajojen mukaista koleaa, mutta ei pakkasta
0-2% poikkeuksellinen poikkeuksellisen kylmää poikkeuksellisen koleaa

Uuden sääennätyksen syntyminen on toki aina poikkeuksellinen tapahtuma.

Suomen säät kuuluvat ilmastoomme

Yllä olevassa taulukossa ei missään käytetä sanaa normaali, koska yleiskielessä sanan normaali synonyymit tavallinen, tavanomainen tai tyypillinen ovat erittäin kansantajuisia. Silloin kyseinen lämpötila-arvo on jakauman keskiarvon tai mediaanin eli keskimmäisen arvon lähellä. Meteorologin kannalta sanan normaali kitkeminen suomalaisesta sääkielestä on hankalaa, kun uutiset saapuvat maailmalta ja muissa kielissä sana normal on mukana - sillähän tarkoitetaan muissa kielissä pitkän ajan keskiarvoa. Suomen meteorologit välttävät kuitenkin sanaa normaali, koska asian voi esittää myös täsmällisesti vertaamalla keskiarvoihin.

Periaatteessa ilmatieteilijän silmissä kaikki säät, jotka Suomessa ilmenevät, kuuluvat Suomen ilmastoon. Silti äärihelle tai ennätyspakkanen eivät ole tavallisen ihmisen mielestä tietenkään enää tavanomaista säätä. Hehän saattavat kokea sellaisen vain kerran elinaikanaan. Kuitenkin ilmastotutkijan silmissä tiedotusvälineissä käytetään liian usein sanaa poikkeuksellinen, vaikka tilastot eivät sitä tue; silloin on usein kyse vielä tilastojakauman kannalta harvinaisesta, ei poikkeuksellisesta sääilmiöstä.

Ilmastotilastoissa tarkastellaan sääilmiöitä tilastollisin jakaumin, jolloin tilastossa voidaan verrata, miten usein kullakin paikkakunnalla sääilmiö on aikaisemmin esiintynyt saman suuruisena tai suurempana. Kun sääelementin arvo on ajankohtansa tilastojakauman äärilaidalla, käytetään esimerkiksi sanoja harvinainen kuten ylläolevassa taulukossa on esitetty. Joskus syntyy jopa ennätyksiä.

Miksi saamme aina vuosittain joillakin paikkakunnilla uusia sääennätyksiä johonkin aikaan vuodesta? Tiedämme, että sääelementtien vaihtelut ovat suuria, joten sään tarkastelussa muutaman kymmenenkin vuoden yhtenäinen havaintojakso on lyhyt. Ajanjakso sään ääri-ilmiöiden tarkastelussa on 50 vuotta. Tällöin arvioidaan, mikä säämuuttujan ääriarvo voi sattua keskimäärin yhden kerran toistuvuusajan kuluessa. Jopa 50 vuoden aika on lyhyt, jotta kaikki kyseisen paikan sääennätykset olisivat toteutuneet. Nykyisin lämpötilan ennätystilanteet saattavat tapahtua aikaisempaa tiheämmin ilmakehän lämpenemisen vuoksi.

Sadesanonnat

Sääennusteissa otettiin käyttöön Maailman ilmatieteen järjestön suosituksesta sademääräasteikko 24 tunnin sademäärälle eli vuorokausisateelle. Sääennusteessa poudan vallitessa voi 24 lähitunnin aikana jopa hieman sataa, kuitenkin enintään 0,2 millimetriä. Tunnetusti sade-ennusteen tekeminen millimetrin tarkkuudella on toisinaan hankalaa suurten paikallisten erojen takia. Lisäksi vähäisellä sateella ei ole käytännössä merkitystä sen enempää maanviljelijälle kuin lomanviettäjällekään.

Vuorokausisademääriin pohjautuvat sanonnat
poutaa alle 0,3 mm
vähän sadetta 0,3 - 0,9 mm
sadetta 1,0 - 4 mm
runsasta sadetta noin 5 mm tai enemmän

Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä.

Sääennusteissa käytetään varsin usein myös sanaa epävakainen. Silloin ennustava meteorologi on arvioinut, että tulevan vuorokauden tai jopa viikon aikana sateet ovat kuuroittaisia. Toisin sanoen sateet eivät jatku pitkään ja ne ovat paikallisia, jopa niin, että aivan joka paikassa ei välttämättä sada. Toisaalta sadekuurot ovat usein rankkoja ja niistä kertyy helposti runsaan sateen sademäärä. Sen sijaan sateisella säällä esiintyy jo pitkiä lähes yhtenäisen sateen aikoja, ja sademäärät voivat tällöin olla myös runsaita.

Tilastojen sadepäivät

Ilmastotilaston sademääräluokkien avulla lasketaan sadepäivät kuukaudessa. Sateen tilastopäivät ovat vakiintuneet, mutta poikkeavat ennusteissa käytetyistä rajoista. Erilaisiksi sadepäiviksi luokitellaan ne päivät, jolloin vuorokausisateiden määrä on vähintään 0,1 mm, 1 mm ja 10 mm.

Sateen rankkuus

Sateen rankkuus vaihtelee lyhyenkin ajan sisällä. Kesäaikaan olemme tottuneet, että sadekuurot varsinkin ukonilmojen yhteydessä ovat rankkoja. Sateen rankkuus riippuu sateen kestosta. Suomessa on tutkittu kesäajan kaatosateet ja päädytty rankkasadeasteikkoon, joka pätee maan etelä- ja keskiosissa. Sadetta voidaan hyvällä syyllä kutsua rankaksi, kun esimerkiksi 10 minuutin aikana sademittariin kertyy 3,5 millimetriä.

Sateen luonteen puolesta vuosi jakautuu kesä- ja talvisateisiin. Kesällä suuri osa sateista on kuurosateita, jotka tyypillisesti esiintyvät iltapäivisin, ja ne kestävät tavallisesti 20 - 30 minuuttia. Yhtenäisten kesäsateiden kesto on yleensä nelisen tuntia. Talvisateet kestävät usein pitkään.

Rankkasadeasteikko
2,5 mm 5 minuutissa
3,5 mm 10 minuutissa
4,5 mm 15 minuutissa
7,0 mm 1 tunnissa
noin 14 mm 12 tunnissa
noin 20 mm 24 tunnissa

Todennäköisyys sade-ennusteissa

Sateen paikallisen esiintymisen todennäköisyydellä ja sen ennustamisella on merkitystä sääennusteiden todellisille ammattitarvitsijoille, muun muassa rakentamisessa, maa- ja metsätaloudessa sekä vesihuollossa ja energian tuotannossa. Erikoissääennusteissa sateen mahdollisuutta arvioidaan todennäköisyysluvulla.

Todennäköisyys Sanallinen ilmaus
alle 10% poutaa
10-30 % pieni sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
30-70 % kohtalainen sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
70-90 % suuri sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
yli 90 % yleisesti sadetta tai sadekuuroja

Laajojen alueiden ennustuksissa suurelle yleisölle on kesäisin valaiseva myös sadekuurojen alueellisen todennäköisyyden arviointi. Sanonnat paikoin, monin paikoin ja yleisesti kuvailevat sangen osuvasti, minkälaista sadekuurojen esiintymistiheyttä ennustetaan. Nykyaikana on nopeiden tietoyhteyksien avulla mahdollista tarkistaa säätutkakuvasta, miten lähellä lähestyvät sadekuurot ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Pilvisyys

Kun havainnoidaan pilvisyyttä, jaetaan taivas kahdeksaan osaan eli sektoriin ja arvioidaan, kuinka monta osaa siitä on pilvien peitossa. Tässä kokonaispilvisyyden arvioinnissa ei erotella pilvisukuja. Esimerkiksi jos pilvet peittävät yli puolet taivaasta, sanotaan olevan melko pilvistä. Toki on käytössä myös muita vapaamuotoisia pilvitilannetta tai sen muutosta kuvaavia sanontoja sääennusteissa.

Kuinka suuri osa taivaasta  
on pilvien peitossa Sanonta
0/8 - 1/8 selkeää
2/8 - 4/8 melko selkeää
2/8 - 6/8 puolipilvistä
4/8 - 6/8 melko pilvistä
7/8 - 8/8 pilvistä

Vaihtelevaa pilvisyyttä kertoo taas, että ennustusvuorokauden aikana sää on osan aikaa selkeää, mutta myös jonkin aikaa ennustetaan olevan pilvistä. Pilvisyys vaihtelee selkeästä pilviseen ja taas uudelleen selkeäksi.

Koodiluku 9/8 säähavainnoissa ilmaisee, ettei pilvisyyttä voida määrittää esimerkiksi tiheän sumun vuoksi.

Ilman kosteus

Ilman kosteus on näkymätöntä vesihöyryä, eikä sitä tavallisesti näe tai tunne. Ilman kosteus on ilmakehän ominaisuus, jonka kuvailuun on käytössä useita erilaisia suureita ja mittauskeinoja. Vasta, kun kosteus tiivistyy sumuksi tai pilveksi, se muuttuu näkyväksi. Tavallisesti seurataan ilman suhteellista kosteutta, ja siihen on käytössä prosenttiasteikko. Käsitettä kosteussisältö käytetään, kun on tarve tietää, paljonko ilmassa on painoyksikössä kosteutta. Absoluuttinen kosteus ilmaisee, montako grammaa vesihöyryä sisältyy kuutiometriin ilmaa. Suurin mahdollinen absoluuttisen kosteuden määrä riippuu suuresti ilman vallitsevasta lämpötilasta. Mitä kylmempi ilma on, sitä vähemmän se pystyy pidättämään vesihöyryä. Ilman suhteellinen kosteus on prosenttiluku, joka ilmaisee, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä siihen vesihöyrymäärään nähden, joka kyseisessä lämpötilassa voi olla enimmillään vesihöyrynä.

Tuulet, myrskyt, pyörremyrskyt

Tuulen mittaaminen ja tuuliasteikot ovat kansainvälisesti sovitut. Erityisen tärkeitä tuulitiedot ovat merenkulussa ja vesillä liikkujille. Myös maa-alueilla koetaan voimakkaita tuulia. Kuitenkin Suomessa tuulimittaukset osoittavat muun muassa, että asteikon mukaista 10 minuutin keskituulen mukaista myrskyä manner-Suomessa ei ole mitattu tunturien huippuja lukuun ottamatta. Se ei silti sulje pois tuulen aiheuttamia vahinkoja puustolle tai rakennuksille, sillä tuuli on aina puuskaista, ja rajut puuskat aiheuttavat vahinkoja. Jo tuuliasteikon mukainen kova tuuli maa-alueilla aiheuttaa toisinaan vahinkoa. Tutkimusten perusteella tiedetään, että hetkelliset lyhytaikaiset, 5 - 10 sekunnin tuulen puuskat ylittävät 10 minuutin keskituulen nopeuden säätilanteesta riippuen noin 1,5-kertaisina.

Harvinaisia ilmiöitä Suomen kesässä ovat trombit eli tornadot, jotka ovat paikallisia ja lyhytikäisiä pienen alueen pyörremyrskyjä.

Tuuliasteikko

Tuuliasteikko 10 minuutin keskituulen nopeuksille:
0 m/s tyyntä
1-3 m/s heikkoa tuulta
4-7 m/s kohtalaista tuulta
8-13 m/s navakkaa tuulta
14-20 m/s kovaa tuulta
21-32 m/s myrskyä
yli 32 m/s hirmumyrskyä

Kansainvälinen tuuliasteikko

Kansainvälisessä merisääpalvelussa käytettävät tuulivaroitukset 10 minuutin keskituulen nopeuksille:

14-16 m/s near gale
17-20 m/s gale
21-24 m/s severe gale
25-28 m/s storm
29-32 m/s severe storm
yli 32 m/s hurricane

Tuulen nopeutta ja sen vaikutuksia ympäristöön voi vertailla myös havainto-ohjeen taulukolla.

Ilmatieteen laitos liittää tarvittaessa sääennustuksiin tuulivaroituksia. Huomautus veneilijöille annetaan, kun tuulen ennustetaan olevan 11 - 13 m/s ja kovan tuulen varoitus merialueille, kun tuulen nopeus on 14 - 20 m/s. Myrskyvaroitus annetaan, kun tuulen nopeuden ennustetaan olevan vähintään 21 m/s. Myös maa-alueille ja sisävesille on omat tuulivaroituksensa.

Tuulen suunta

Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa. Kun tuulta mitataan ja ilmoitetaan tuulen suunta, tarkoitetaan aina, että tuuli puhaltaa kyseisestä ilmansuunnasta havaitsijaa kohti. Niinpä etelätuuli puhaltaa etelästä ja länsituuli lännestä ja niin edelleen - tämä näkyy tuulensuuntaruususta.

Tuuliruusu

Myrsky tarkoittaa voimakasta tuulta

Sanaa myrsky käytetään suomen kielessä ilmaisemaan yksinomaan tuulta ja silloinkin sillä tarkoitetaan suuria tuulen nopeuksia, kuten asteikosta käy ilmi. Myrskytuuli puhaltaa, kun kymmenen minuutin keskituuleksi on mitattu vähintään 21 metriä sekunnissa. Sana storm tarkoittaa englannin kielessä tuulen ja myrskyn lisäksi voimakasta sääilmiötä, jopa niin, ettei kyseisen sääilmiön yhteydessä tuule lainkaan. Silloin sanaa myrsky ei suomen kielessä pidä käyttää, vaan puhua hyvin voimakkaasta sääilmiöstä.

Yleiskielessämme on säilynyt tapa puhua ukkosista tai ukonilmoista vierasperäisen ukkosmyrskyn sijasta. Vaikka voimakkaiden ukkosten, rajuilmojen yhteydessä esiintyy voimakkaita tuulen puuskia, joskus jopa yli 15 metriä sekunnissa, ei Suomessa maa-alueilla ole tuntureiden lakialueita ja Utsjokea lukuun ottamatta mitattu 10 minuutin keskituuleksi 21 metriä sekunnissa eli myrskyä. Erittäin kuvaava nimi puuskatuuliselle ukonilmalle on vanhan kansan sanonta rajuilma - se jos jokin kuvaa rajun ukonilman luonnetta.

Sää on mukava ja helppo puheenaihe. Ihmettely on aina paikallaan sään ollessa omasta mielestä erikoinen. Ilmatieteen laitoksen tiedotteet ja sääselvitykset ja niissä olevat luonnehdinnat, tavanomainen, harvinainen ja joskus myös poikkeuksellinen pohjautuvat luotettaviin pitkän ajan ilmastotilastoihin.



Sivun alkuun   Takaisin etusivulle


© Ilmatieteen laitos Muuntolaskuri  Tulosta