Pienhiukkaset

Pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet useimmilla mittausasemilla vuodesta 2005 alkaen
Pienhiukkasten vuosikeskiarvoja eri mittausasemilla vuosina 2005–2021 (Ilmansuojeluohjelman 2030 päivitys, YM 2023:8)

Halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometrin (µm) hiukkasia kutsutaan pienhiukkasiksi (PM₂.₅). Pienhiukkaset ovat osa hengitettäviä hiukkasia. Ilmanlaadun tarkkailussa on tarpeen kiinnittää huomio yhä pienempiin hiukkaskokoihin, sillä pienemmät hiukkaset tunkeutuvat hengitysilman mukana syvemmälle hengitystiehyeihin.

Pienhiukkasia tulee ilmaan polttoaineiden palamisessa, erityisesti puun pienpoltossa. Pienhiukkasiksi muuntuvat myös ilmaan päästetyt rikkidioksidi- ja typpidioksidikaasut. Pienhiukkaset voivat kulkeutua ilmamassojen mukana jopa tuhansia kilometrejä ja poistuvat ilmakehästä tehokkaasti vasta sateen mukana. Kaukokulkeutuma ilmenee usein samanaikaisina kohonneina pitoisuuksina (episodeina) laajoilla alueilla. Kaukokulkeutuma muodostaakin huomattavan osan myös kaupunki-ilman pienhiukkaspitoisuuksista, mikä tasaa kaupunkien välisiä pitoisuuseroja. Euroopan ja Venäjän metsä- ja maastopaloilla on ollut kasvava merkitys Suomen pienhiukkaspitoisuuksiin parin viime vuosikymmenen aikana.

Pienhiukkasten pitoisuustasot ovat Suomessa varsin matalat, kuitenkin Maailman terveysjärjestön (WHO) tiukka ohjearvo ylittyy Etelä-Suomessa.

Lisätietoja päästölähteistä, päästöjen kehittymisestä ja alueellisesta jakaumasta ympäristöhallinnon sivuilta.