Tiedote 4.6.2013

Ilmastonmuutos saattaa lisätä voimakkaiden ukkosten riskiä

Ilmastomallien mukaan tulevaisuuden olosuhteet ovat otollisia voimakkaille ukkosille. Tornadojen tai raekuurojen tuleva esiintyvyys tai voimakkuus vaatii vielä lisää tutkimusta.
Kuva: Antonin Halas

Tehdyt analyysit viittaavat siihen, että ilmakehän muutokset johtavat entistä useammin olosuhteisiin, jotka ovat otollisia rajuilmoille. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan ukkosiin liittyvät tuhoa aiheuttavat tuulet lisääntyvät. Tornadojen ja suurten rakeiden määrän uskotaan pysyvän ennallaan.

Ilmastomallien mukaan kohoava lämpötila ja lisääntyvä kosteus maanpinnan läheisessä kerroksessa johtavat yleisesti siihen, että ukkosille suotuisia olosuhteita esiintyy entistä useammin. Ilmastonmuutos vähentää lämpötilaeroja napaseutujen ja päiväntasaajan välillä. Tämä pienentää vertikaalista tuuliväännettä, jolla on merkittävä vaikutus siihen, minkälaisia vaarallisia sääilmiöitä ukkosten yhteydessä esiintyy. Nämä ennusteet saavat tukea useimmista ilmastomalleista, joissa on tarkasteltu kyseisiä muuttujia.

Tornadojen ja raekuurojen riskeihin liittyy kuitenkin vielä monia kysymyksiä. Rajuilmojen pieni mittakaava vaikeuttaa niiden käsittelyä globaalien mallien avulla. Arviot niiden esiintymisestä tulevassa ilmastossa perustuvat siihen, kuinka usein niille otollisia olosuhteita muodostuu ilmastomalleissa.

”Uusimpien tutkimusten mukaan tornadojen voimakkuus ei kasva. Siksi Oklahoman tornadon kaltaisten tapahtumien ei odoteta lisääntyvän tulevaisuudessa”, kertoo Harold Brooks, joka työskentelee yhdysvaltalaisessa National Severe Storms Laboratory -tutkimuslaitoksessa ja on yksi tunnetuimmista voimakkaiden ukkosten tutkijoista.”Suurin osa ilmastomuutokseen liittyvästä ukkos- ja tornadotutkimuksesta on kohdistunut Yhdysvaltoihin. On epäselvää, kuinka hyvin sieltä saadut opetukset soveltuvat muualle maailmaan”, Brooks toteaa.

Suomessa ukkoset aiheuttavat suurimmat vahingot

Useimmat Suomessa koetut vaaralliset sääilmiöt liittyvät ukkosiin. Esimerkkejä näistä ovat salamointi, ukkospuuskat, rakeet ja trombit. Keskimäärin yksi ihminen kahdessa vuodessa kuolee salamaniskuun. Ukkosiin liittyvät voimakkaat tuulet ja puiden kaatumiset voivat myös aiheuttaa suurta tuhoa omaisuudelle. Suomessa havaitaan vuosittain keskimäärin 14 trombia. Useimmat niistä ovat varsin heikkoja, mutta myös merkittäviä tapauksia on raportoitu vuosien saatossa.”Sitä mukaa kuin ilmastomallit kehittyvät, alamme saada tarkempia tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista voimakkaisiin sääilmiöihin Suomen kaltaisilla alueilla,” selittää Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.

Rajuilmoja käsittelevä konferenssi Helsingissä

Ilmatieteen laitos ja eurooppalainen rajuilmoihin keskittyvä tutkimuslaitos, European Severe Storms Laboratory, järjestävät seitsemännen rajuilma-aiheisen konferenssin (European Conference on Severe Storms) Helsingissä 3.–7.6. Konferenssi kokoaa yhteen meteorologeja ja aihepiirin johtavia tutkijoita.Euroopan meteorologisen seuran tukemassa konferenssissa käsitellään rajuilmoja monipuolisesti eri näkökulmista. Konferenssin aiheita ovat ukkospilvien dynamiikka, mikrofysiikka ja sähköistyminen samoin kuin niiden ennustaminen ja kaukokartoitus. Keskeisiä kysymyksiä ovat myös rajuilmojen aiheuttamien vaarallisten sääilmiöiden klimatologia ja rajuilmojen vaikutukset yhteiskuntaan sekä tähän liittyvien riskien arviointi ja vähentäminen.

Lisätietoja:

ECSS-konferenssi: Meteorologi Jenni Rauhala, puh. 029 5393497, jenni.rauhala@fmi.fiVaaralliset sääilmiöt Suomessa: Meteorologi Pauli Jokinen, puh. 050 570 2161, pauli.jokinen@fmi.fi

Harold Brooks

Harold Brooks toimii tutkijana Yhdysvaltain kansallisen ilmakehä- ja merentutkimusjärjestö NOAA:n rajuilmojen tutkimukseen keskittyvässä National Severe Storms Laboratory -tutkimuslaitoksessa, joka sijaitsee Normanissa, Oklahoman osavaltiossa. Hän on työssään keskittynyt tutkimaan ympäristötekijöitä, joiden vallitessa syntyy rajuja ukkosia ja tornadoja. Vuonna 2002 hän laati ensimmäisen ympäristötekijöihin pohjautuvan arvion rajuilmojen maailmanlaajuisesta jakaumasta. Hän on ollut mukana kahdessa eri tutkimusryhmässä, jotka ovat hyödyntäneet ilmastomalleja rajuilmojen esiintymisessä tapahtuvien tulevien muutosten arvioimiseksi. Hän on osallistunut IPCC:n kolmannen ja viidennen arviointiraportin kirjoittamiseen ja on toiminut asiantuntija-arvioijana neljännessä ja viidennessä raportissa sekä kutsuttuna asiantuntijana IPCC:n työryhmässä, joka käsitteli sään ääri-ilmiöitä ja ilmastoa. Hän oli kirjoittajana sään ääri-ilmiöitä kuvaavassa raportissa, jonka Yhdysvaltain ilmastonmuutosohjelma julkaisi vuonna 2007, ja sai tunnustukseksi työstään NOAA:n myöntämän palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin David L. Albritton -palkinto ansioista tiedonjulkistajana NOAA:n meren- ja ilmakehäntutkimusjaostossa.”