Toive saada säätietoja kahdesta paikasta Marsin pinnalta hiipumassa

Noin 600-kiloinen Schiaparelli pääsi Marsin pinnalle matkattuaan avaruudessa noin seitsemän kuukauden ajan. Laskeutumisen tiedetään onnistuneen ainakin laskuvarjojen avautumiseen saakka. Laskeutujalta tulleet tiedot loppuivat noin 50 sekuntia ennen odotettua laskeutumista. Tällöin jarruraketit olivat olleet pari sekuntia käynnissä ja laskuvarjon olisi pitänyt irrota. Näiden laskeutumisen loppuhetkien jälkeen laskeutujasta ei ole saatu radiosignaalia. "Vielä ei ole täysin selvää, mitä tapahtui", Ilmatieteen laitoksen tutkija Timo Nikkanen toteaa. Sekä Mars Express että TGO ja MRO satelliitit jatkavat signaalien kuuntelemista seuraavien päivien aikana ja ovat valmiita vastaanottamaan Schiaparellin dataa, jos radioyhteys syntyy.

Schiaparelli-laskeutujan emoalus (TGO – Trace Gas Orbiter) sen sijaan on asettunut Marsin kiertoradalle onnistuneesti ja tulee jatkamaan tutkimustoimintaansa seuraavat viisi vuotta.

"Eilisestä laskeutumista tullaan oppimaan paljon, kunhan kaikki laskeutujan telemetriatiedot saadaan analysoitua. Myös Ilmatieteen laitos sai tietoa uusien teknologien toimivuudesta. DREAMS-P:ssä olevat uudentyyppiset paineanturit ja mittaustietokone kestävät todistetusti matkan Marsiin ja niitä voidaan siten käyttää ExoMars 2020 -laskeutujassa ja muissa tulevissa Mars-laskeutujissa hyvillä mielin", tutkija Timo Nikkanen sanoo.

Laskeutujan tärkein tehtävä oli testata laskeutumistekniikkaa, jota käytetään ensimmäiseen eurooppalaiseen Mars-mönkijän laskeutumisessa vuonna 2020. Ilmatieteen laitos toimittaa mittalaitteita myös ExoMars2020-laskeutujaan. Myös näissä on mukana Vaisala Oyj:n anturit.

Marsin kaasukehän painetta ja kosteutta mitataan suomalaisilla laitteilla

Schiaparelli-laskeutujan kyydissä oli Marsin kaasukehää havainnoiva DREAMS-tutkimuslaitteisto, jonka osana ovat Ilmatieteen laitoksen kehittämät kaasukehän painetta ja kosteutta mittaavat laitteet DREAMS-P ja DREAMS-H. Paine- ja kosteusintrumenttien sisällä Marsiin lentää myös suomalaisen Vaisala Oyj:n anturiteknologiaa.  Ilmatieteen laitos on aikaisemmin operoinut samankaltaisia laitteita mm. NASAn Curiosity-marsmönkijän (2012 -) ja Mars Phoenix -laskeutujan kyydissä (2008).

"Näyttää siltä, että valitettavasti meiltä jää nyt yhä saamatta yhtäaikaiset paine- ja kosteusmittaukset kahdesta eri paikasta Marsin pinnalta. NASAn Curiosity kuitenkin toimii ja mittaa yhä edelleen, joten saamme koko ajan kuitenkin yhdestä paikasta tutkittavaa mittausdataa. Samanaikaiset tiedot kahdesta eri paikasta olisivat olleet mielenkiintoisia", Nikkanen toteaa.

Ilmatieteen laitos toimittaa vastaavanlaiset paine- ja kosteusinstrumentit myös ESAn ExoMars 2020-laskeutujaan sekä NASAn Mars 2020 -mönkijään, ja näiden laitteiden valmistaminen onkin jo täydessä vauhdissa.

ExoMars on kaksiosainen

ExoMars 2016 -laukaisu koostuu Marsia kiertämään asettuvasta emoaluksesta (TGO – Trace Gas Orbiter) sekä Marsin pinnalle laskeutuvasta Schiaparelli-laskeutumismoduulista. ExoMars on ESAn ja Venäjän Roskosmosin yhteinen kaksiosainen Mars-tutkimusohjelma. ExoMars 2016 -laukaisu koostuu Marsia kiertämään asettuvasta emoaluksesta (TGO – Trace Gas Orbiter), sekä Marsin pinnalle laskeutuvasta Schiaparelli-laskeutumismoduulista. TGO-luotaimen päätavoite on tutkia kiertoradalta käsin metaanin ja muiden vähäisen pitoisuuden omaavien kaasujen esiintymistä Marsissa ja paikantaa näiden kaasujen lähteitä. Metaanin kiistaton löytyminen olisi signaali joko alkeellisesta orgaanisesta toiminnasta tai geologisesta aktiivisuudesta. 

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Walter Schmidt, puh. 050 324 3107, walter.schmidt@fmi.fi

Tutkija Timo Nikkanen, puh. 040 764 8091, timo.nikkanen@fmi.fi

Vanhempi tutkija Maria Genzer, puh. 029 539 4724, maria.genzer@fmi.fi

(Maria Genzer on laskeutumisen aikana ESAn komentokeskuksessa Darmstadtissa)

ESAn tuorein tiedote aiheesta: http://www.esa.int/Our