Tiedote 28.2.2011

Ahtojäät aiheuttivat ongelmia talvimerenkululle

Itämeren jääpeitteen laajuus oli 25. helmikuuta 315 000 km². Etelänpuoleiset tuulet saivat jääkentät liikkumaan aiheuttaen ongelmia talvimerenkululle.
Kuva: Jarmo Vehkakoski

Viikonloppuna etelänpuoleiset tuulet saivat jääkentät liikkumaan koilliseen ja aiheuttivat jääkentässä erittäin voimakasta puristusta. Tämä aiheutti ongelmia talvimerenkululle erityisesti Pohjanlahdella, missä kymmenet laivat joutuivat odottamaan jäänmurtajien avustusta. Pohjanlahdella liikenne pysäytettiin, sillä laivan jäädessä kiinni jäihin ja jäiden liikkuessa, jäät voivat kuljettaa laivan vaikkapa matalikolle.

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun mukaan tilanne on kuitenkin helpottamassa tuulien heiketessä. Jäänmurtajat pääsevät tällä hetkellä purkamaan muodostunutta laivasumaa. Perämerellä jääkentässä on vielä voimakasta puristusta.

Ahtojää laivojen esteenä

Ahtautuma-alueet ja sohjovyöt vaikeuttavat Itämerellä eniten talvimeriliikennettä. Voimakkaat, jäävahvistetut alukset voivat murtaa lähes metrin paksuista tasaista jäätä, mutta ne eivät pysty liikkumaan paksuissa ahtojääkentissä tai sohjovöissä ilman jäänmurtajien avustusta. Myös jäiden puristus vaikeuttaa liikennettä.

Ahtojäätä esiintyy yleensä eniten merialueiden reunoilla siellä, minne tuuli tyypillisimmin puhaltaa. Itämeren alueella etelän ja lännen väliset tuulet ovat vallitsevia ja tästä johtuen eniten ahtaumia esiintyy Suomen rannikoilla sekä Suomenlahden itäosassa. Vastaavasti merenkulkua helpottavat railot syntyvät tuulen yläpuolelle eli Ruotsin ja Viron rannikoille. Ahtojäätä voi olla myös keskisillä merialueilla, missä mutkittelevat ahtojäävallit syntyvät jäälauttojen puristuessa toisiaan vasten, rikkoutuessa ja lohjenneiden palasten kasautuessa vedenpinnan ylä- ja alapuolelle.

Ulapoilla merijää on ajojäätä, joka liikkuu tuulten ja virtausten voimasta. Ajojää voi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyys voi olla 1 - 100 prosenttia. Tiedotusvälineissä ajojäätä kutsutaan usein virheellisesti ahtojääksi, vaikka ahtojää on valleiksi kasaantunutta ajojäätä. Myös liikkuva ajojää ahtautuu helposti jotakin estettä vasten. Tyypillinen ahtautumistilanne syntyy jääkentän liikkuessa kiintojääkentän reunaa vasten. Matalikkojen kohdalla ahtaumat ankkuroituvat pohjaan ja voivat näkyvältä osaltaan kasvaa jopa kymmenmetrisiksi.

Lisätietoja:

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 5015 359, jouni.vainio@fmi.fi

Jäätilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne