Tiedote - Väitös: Pilvisyyden muutokset ja otsonikato lisänneet UV-säteilyä
Kuva: Antonin Halas
Väitöstyössä tuotetut pitkät aikasarjat tuovat uutta tietoa UV-säteilyn vaihteluista menneisyydessä ja UV-säteilyn ilmastollisesta käyttäytymisestä. UV-säteilyssä viime vuosikymmeninä tapahtuneen vaihtelun selvittämiseksi väitöksessä kehitettiin ns. UV-rekonstruointimenetelmiä, joissa hyödynnetään kokonaisotsonitietoa ja yleisiä meteorologisia mittauksia, esimerkiksi auringonpaistehavaintoja, menneen ajan UV-säteilyn arvioimiseksi.
Davosista olemassa pisin UV-aikasarjaVäitöksessä arvioitiin menneen ajan UV-säteilyn vaihteluita viidellä asemalla Euroopassa. Asemat olivat Sodankylä ja Jokioinen Suomessa, Bergen Norjassa, Norrköping Ruotsissa ja Davos Sveitsissä. Davosin pitkät otsoni- ja auringonpaisteaikasarjat mahdollistivat UV-säteilyn arvioimisen aina vuoteen 1926 asti. Tulokset osoittavat, että UV-säteily on siellä vaihdellut tuntuvasti koko tarkastelujaksolla 1926 - 2003. Korkeita arvoja oli 1940-luvun keskivaiheilla, 1960-luvun alussa ja 1990-luvulla. Lisäksi huomattiin, että pilvisyyden vaihtelut hallitsivat ennen vuotta 1980 tapahtuneita UV-säteilyn vaihteluita. Toisaalta jakson 1979 - 1999 aikana pilvisyyden ohella myös otsonin vähentyminen lisäsi UV-säteilyn määrää, kokonaismuutos tälle jaksolle oli keskimäärin 4,5 % vuosikymmenessä. Sodankylässä UV-säteily on tutkimuksen mukaan lisääntynyt 1980-luvun alusta nykypäivään keskimäärin noin 4 % vuosikymmenessä. Lisääntymisen on aiheuttanut ensisijaisesti pilvisyyden muutokset ja vähemmässä määrin yläilmakehän otsonin vähentyminen. Jokioisissa ja Bergenissä UV-säteilyn muutokset olivat pieniä.
UV-säteilyn mittausaikasarjat lyhyitäStratosfäärin otsonikerros suojelee elämää maan päällä haitalliselta UV-säteilyltä. 1980-luvun puolivälin jälkeen huomattiin, että yläilmakehän otsonimäärä oli vähenemässä etenkin Etelämantereen kevätkaudella mutta myös maapallonlaajuisesti. Havaittujen muutosten arveltiin lisäävän haitallisen UV-säteilyn määrää. Tämän seurauksena perustettiin useita UV-säteilyn mittausasemia 1990-luvun taitteessa. UV-säteilyn mittausaikasarjat ovat siis melko lyhyitä, ja ne pystyvät tyypillisesti kertomaan meille UV-säteilyn vaihteluista vain viimeisten noin 15 vuoden ajalta. Väitöksen tulokset muodostavat uuden vertailukohdan viimeaikaisille UV-säteilyn muutoksille, joissa otsonikadolla on ollut merkitystä. Työssä kehitetyt menetelmät ottavat huomioon tärkeimmät UV-säteilymäärään vaikuttavat tekijät ja tulokset ovat hyviä verrattaessa riippumattomiin havaintoihin.
Anders Lindfors asuu Porvoossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sipoon ruotsinkielisestä lukiosta (Sibbo gymnasium) vuonna 1994, jonka jälkeen hän on suorittanut FM-tutkinnon Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella vuonna 2002. Lindfors väittelee 14.12. kello 13 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa A.I. Virtasen aukio 1. Väitöksen englanninkielinen otsikko on "Reconstruction of past UV radiation". Vastaväittäjänä on professori Bais Thessalonikin yliopistosta Kreikasta.
Lisätietoja:
Tutkija Anders Lindfors, puh. (09) 1929 4170, anders.lindfors@fmi.fi