Tiedote - Kevään keskilämpötila kohonnut kaksi astetta

Kuva: Nanni Akkola

Kaikkein voimakkainta lämpeneminen on ollut keväisin. Maalis-, huhti- ja toukokuun keskilämpötila on nykyään noin kaksi astetta korkeampi kuin 1800-luvun puolivälissä. Viime vuosikymmeninä lämpenemistä on tapahtunut erityisesti talvisin. Myös Suomen sademäärän vaihtelujen kuvaamiseksi koottiin aikasarja, joka alkaa vuodesta 1894. Norjassa ja Ruotsissa saaduista tuloksista poiketen Suomen sadesummissa ei ole havaittavissa pitkäaikaista kasvavaa suuntausta.

Väitöksessä tarkastellaan Ilmatieteen laitoksen ja sen edeltäjien säähavaintojen käyttöä Suomen ilmaston tutkimuksessa. Jotta ilmastoa kuvaavat aikasarjat olisivat luotettavia, niiden täytyy perustua riittävän tarkkoihin ja yhtenäisiin havaintoihin. Ongelmaksi muodostuu useimmiten yhtenäisyyden puute, sillä eri aikoina tehdyt havainnot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Tämä johtuu käytännössä siitä, että vuosikymmenten kuluessa säähavaintoverkostossa on tapahtunut muutoksia. Vertailukelpoisuuteen vaikuttaa myös havaintopaikkojen ja niiden ympäristöjen muuttuminen sekä mittausmenetelmien kehittyminen. Alkuperäisiin säähavaintoihin perustuvien aikasarjojen tutkimuksessa onkin erotettava sään ja ilmaston vaihtelut ei ilmastollisten tekijöiden aiheuttamista häiriöistä.

Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeamat jakson 1961-1990 keskiarvosta (°C), 1847-2002. Musta tasoitettu käyrä vastaa suunnilleen 10-vuoden liukuvaa keskiarvoa. Suomen keskilämpötila oli noin 1,5°C jaksolla 1961-90.

Oikaisumenetelmiä tarvitaan häiriöiden poistamiseksiLuotettavien havaintojen avulla voidaan tutkia ilmaston vaihteluita ja muutoksia sekä niihin vaikuttavia mekanismeja. Tietoja voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi Suomen ilmastopolitiikan suunnittelussa. Sää ja ilmasto vaikuttavat monella tavalla myös moniin yhteiskunnan eri toimintoihin ja ympäristön tilaan, kuten liikenteeseen ja metsiin.

Väitöstutkimuksessa kehitettyjen menetelmien avulla säähavainnoista pystytään tuottamaan luotettavia Suomen ilmaston vaihteluja kuvaavia aikasarjoja. Toisiaan täydentävinä keinoina sovellettiin tilastollisia menetelmiä sekä tietoja itse havainnoinnista. Korjaamattomien havaintojen käyttäminen johtaa merkittäviin virheisiin pitkäaikaisvaihteluiden arvioinnissa. Lisäksi tutkimuksessa voitiin osoittaa, että koko maapallon kattavat lämpötilan ja sademäärän hila-aineistot ovat osin epäluotettavia Suomen alueella.

Tuomenvirta väittelee Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 19.3.2004 kello 12. Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston päärakennuksessa, Unioninkatu 34, auditoriumissa XII. Tutkimus kuuluu ilmakehätieteiden alaan.

Lisätietoja:

Tutkija Heikki Tuomenvirta, puhelin: (09)1929 4122sähköpostiosoite muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi

Teos julkaistaan sarjassa Finnish Meteorological Institute Contributions. Väitöskirjaa myy Ilmatieteen laitoksen kirjasto.

Väitöskirja on myös luettavissa elektronisena julkaisuna Helsingin yliopiston E-thesis-palvelussa