Ilmanlaadun ohjearvot
Yleisön suuntaan näkyvimmät ilmanlaatunormit ovat nykyään EU:n raja- ja tavoitearvot erilaisine tiedotusvelvoitteineen. Vuonna 1996 voimaantulleet kansalliset ohjearvot ovat ensisijaisesti ympäristöviranomaisten käytössä suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä. Niitä käytetään esimerkiksi päästöjä aiheuttavan toiminnan ympäristölupamenettelyssä.
| Yhdiste | Aika | Ohjearvo µg/m3 | Tilastollinen määrittely |
|---|---|---|---|
| Rikkidioksidi SO2 | Tunti Vuorokausi | 250 80 | Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo |
| Typpidioksidi NO2 | Tunti Vuorokausi | 150 70 | Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo |
| Hiilimonoksidi CO | Tunti Kahdeksan tuntia | 20000 8000 | Tuntikeskiarvo Liukuva keskiarvo |
| Kokonaisleijuma TSP | Vuorokausi Vuosi | 120 50 | Vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Vuosikeskiarvo |
| Hengitettävät hiukkaset PM10 | Vuorokausi | 70 | Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo |
| Haisevat rikkiyhdisteet TRS | Vuorokausi | 10 | Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo, ilmaistaan rikkinä |
Lisäksi ekosysteemien suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteena on, ettei rikkilaskeuma ylitä 0,3 grammaa neliölle vuodessa.
Tarkempaa tietoa näistä säädöksistä ympäristöhallinnon sivuilta.