Ilmatieteen laitos
 Sää ja ilmasto  ·  Ilmastonmuutos  ·  Ilmanlaatu  ·  Tutkimus  ·  Tuotteet ja palvelut  ·  Uutiset  ·  Organisaatio
Suomen sää

Merisää

Paikallissää

Varoitukset ja turvallisuus

Sade- ja pilvialueet

Sää ulkomailla

Havaintoasemat

Ilmastotilastot

» Maailman säät
» Lumitilastot
» Pitkän ennusteen katsaus
» Sääennätyksiä meillä ja muualla
» Ilman lämpötila
» Tuuli ja myrskyt
» Kosteus ja sumut
» Juhlapyhät yms.
» Sateet
» Auringonpaiste


» På svenska

» In English

Sää ja ilmasto | Ilmastotilastot | Kosteus - Kosteus ja sumut

Ilman kosteus ja sumutilastot

Kevään ja syksyn sumut
Veneilykauden sumupäivät Helsingin edustalla 1985-2002
Sumupäivätilastoja
Sumupäivätilastot vuosilta 1961-2000.
Ilman suhteellinen kosteus

Kevään ja syksyn sumut

Kevät lähestyy, kun rannikoillamme alkaa esiintyä tiiviitä sumuja, kuten 9. - 10.3.2003. Tavallisesti ajatellaan, että sumuja on eniten syksyllä, mutta kevät on vuoden sumuisinta aikaa merellä ja rannikoillamme. Silloin sumut kestävät pitkään. Tyypillisin kevätsumu on ns. siirtymäsumu, joka syntyy, kun etelästä virtaa lämmintä ja kosteaa ilmaa kylmän merenpinnan yli. Kun meri on jäässä tai myöhemminkin keväällä merivesi on vielä huomattavan kylmää, sen yläpuolelle virtaavassa lämpimässä ilmassa oleva kosteus tiivistyy sumuksi.

Syksymmällä sisämaassa on sumuja enemmän kuin lämpimän meren yläpuolella. Sisämaan syksysumun tyyppi on toinen, se on ns. säteilysumua. Katso määritelmäsivuamme, johon on linkki kuvan alla oikealla.



Kuvassa esitetään Pohjois-Itämerellä sijaitsevan Utön säähavaintoaseman näkyvyyshavainnoista saatu sumutilanteiden kesto ajallisena prosenttina kuukausittain ajalla 1971-2000. Punainen poikkiviiva esittää yhtenä vuonna ko. kuukaudessa esiintyneiden sumutilanteiden suurinta kestoaikaa ja sininen viiva kuvaa pitkän ajan keskiarvoa. Kuvassa a) ovat kaikki ne sumutilanteet, jolloin näkyvyys oli alle 1 kilometrin, kuvassa b) alle 500 m ja kuvassa c) alle 100m eli kaikkein tiheimpien sumujen tilanteet. Kuviosta huomaa, että keväisin on keskimäärin eniten sumuja juuri merellä.

Veneilykauden sumupäivät Helsingin edustalla 1985-2002

Sumupäivätilastoja

Sumupäiväksi tilastoidaan vuorokausi, jolloin vähintään yhtenä kolmen tunnin havaintovälinä on havaittu sumua.

Taulukko. Sumupäivät kuukausittain vertailukaudella 1961-90 muutamilla paikkakunnilla.

  Utö Turku Hki-V Lpr Vaasa Joens Oulu Sodank
tammi 3 7 5 5 4 4 4 3
helmi 6 7 6 5 3 4 3 2
maalis 9 8 7 6 4 4 4 2
huhti 9 6 5 5 3 4 3 1
touko 7 5 3 2 2 2 2 2
kesä 5 3 2 1 2 1 1 2
heinä 3 4 3 2 3 1 1 3
elo 2 6 5 4 5 3 3 7
syys 3 6 6 6 5 5 4 6
loka 3 7 6 7 4 5 4 5
marras 2 7 5 8 4 6 4 4
joulu 2 7 5 6 4 4 4 3

Sumupäivätilastot vuosilta 1961-2000.

Sarakkeissa A ja Vuosi ovat ko. kuukauden aikana esiintynyt suurin sumupäivien lukumäärä ja maksimimäärän sattumisvuosi/vuodet. Sarakkeessa B on sumupäivien lukumäärä keskimäärin kaudella 1961-2000. Sarakkeissa C ja Kpl ovat ko kuukauden aikana sumupäivien minimimäärä ja tapausten lukumäärä.

Suomenlahden sumutilastoa

Pohjanlahden sumutilastoa

Ilman suhteellinen kosteus

Taulukko: Keskimääräinen ilman suhteellinen kosteus (%) kuukausittain vertailukaudella 1971-2000 muutamalla paikkakunnalla.

  Utö Turku HkiV Lpr Vaasa Joens Oulu Sodank
tammi 84 89 87 89 87 87 87 84
helmi 86 87 85 87 86 86 86 83
maalis 85 82 82 82 84 82 82 80
huhti 83 73 73 71 77 71 73 71
touko 80 63 63 61 67 62 66 66
kesä 81 66 67 65 68 65 66 64
heinä 81 70 71 69 74 69 70 68
elo 80 75 77 76 79 76 76 75
syys 80 81 82 83 84 82 81 82
loka 81 86 85 86 86 86 85 86
marras 83 89 88 90 90 89 89 88
joulu 83 90 88 90 89 89 88 85

Vuosi 82 79 79 79 81 79 79 78



Sivun alkuun   Takaisin etusivulle
Pintasumu nousee aamuyöllä

Öinen säteilysumu elokuussa notkomaalla

Näkyvyys- ja sumumääritelmät

Näkyvyyden havaitsemisesta

Sääilmiöiden määritelmät

Kokonaispilvisyyden määritelmä

Kokonaispilvisyys ja pilviset päivät

© Ilmatieteen laitos Muuntolaskuri  Tulosta