 |
|
|
|
Sää ja ilmasto | Ilmastotilastot | Kosteus - Näkyvyysmääritelmä ja sumulajit
Näkyvyys ja sumulajit: Sumua, utua vai auerta?
Sumu ja utu ovat ilmassa olevaa kosteaa sameutta. Ne huonontavat näkyvyyttä. Sumu on merkittävin näkyvyyttä pienentävä tekijä. Sumutilanteet ovat erityisesti merellä, mutta myös maanteillä vaaraa aiheuttavia, kun näkyvyys pienenee.
Auer taas muodostuu pölystä, pienen pienistä hiukkasista, savusta yms. joka leijuu ilmassa. Siten auer on kuivaa sameutta. Myös se pienentää näkyvyyttä.
Säähavaintoasemilla havaitaan sumua, kun vaakanäkyvyys pienimpään suuntaan on alle 1 km. Udussa ilman vaakanäkyvyys on 1 km ja 10 km välillä.
Näkyvyys
Näkyvyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka kaukaa voimme nähdä jonkin kohteen.
Näkyvyyteen vaikuttavat
- kohteen koko
- valaistus eli valon määrä
- kohteen ja taustan välinen tummuusero eli kontrasti ja
- ilmassa leijuvat hyvin pienikokoiset vesipisarat ja ilman epäpuhtaudet
- myös vesi- ja lumisade voivat rajoittaa näkyvyyttä.
Jotta eri paikoissa ja eri aikoina tehdyt näkyvyyshavainnot olisivat keskenään vertailukelpoisia, säähavainnoissa ilmoitetaan ns. meteorologinen näkyvyys. Kansainvälisesti sovitun määritelmän mukaan meteorologinen näkyvyys on ilman läpinäkyvyyden mitta vaakasuunnassa maanpinnan läheisissä olosuhteissa.
Käytännössä meteorologinen näkyvyys on suurin etäisyys, miltä horisontin taivasta vasten sijaitseva tumma kohde voidaan vielä nähdä ja tunnistaa päivänvalossa kuten säähavainto-ohjeessa asia ilmaistaan. Pimeänä aikana arvioidaan, paljonko nähtäisiin samoissa sääolosuhteissa, jos valaistus olisi sama kuin päivällä. Meteorologiseen näkyvyyteen eivät siis vaikuta pimeys tai horisontin peittävät esteet.
Näkyvyyden havainnointi merellä
Ihminen katsoo ympärillään kaikkiin suuntiin ja arvioi näkyvyyden maamerkkien yms. avulla, automaattinen laite mittaa omalla paikalla olevaa pistemäistä näkyvyyttä!
Näkyvyysluokat
Erityisesti vesillä liikkuville näkyvyystiedot ovat tärkeitä
| HYVÄ NÄKYVYYS |
|
YLI 10 km |
| KOHTALAINEN |
|
4 - 10 km |
| HUONO |
|
1 - 4 km |
| ERITTÄIN HUONO |
|
ALLE 1 km, ts. sumua |
Sumujen asteikko
| |
|
|
| heikko sumu |
|
500 - 1000 m |
| kohtalainen sumu |
|
200 - 500 m |
| vahva tai sakea sumu |
|
100 - 200 m |
| hyvin sakea sumu |
|
alle 50 m |
Sumujen fysikaalinen määritelmä
Sumua syntyy, kun ilman lämpötila laskee kastepisteeseen. Tuolloin ilmassa oleva vesihöyry saavuttaa kyllästystilan ja vesihöyry tiivistyy pienen pieniksi pisaroiksi. Sumua syntyy myös, kun ilman kosteus kasvaa ja kun se saavuttaa kyllästystilan. Erilaisia sumuja on luokiteltu syntytapansa mukaan ainakin neljä eri lajia.
Sumulajit
1. Siirtymäsumu
Siirtymäsumua kutsuttiin aikaisemmin vierasperäisesti advektiosumuksi. Sumutyyppinä se on yleisin. Siirtymäsumu syntyy keväällä kylmän meren yläpuolella, kun lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa kylmän alustan (merivesi) yli. Myös syksyn kuukausina siirtymäsumu on tavallinen, ja usein sitä kutsutaan merisumuksi, koska se syntyy ja kulkeutuu mereltä mantereelle. Mereltä se liikkuu ilmavirtauksen mukana rannikolle. Keväällä sumu hälvenee yleensä ensin sisämaassa aamupäivällä auringon lämmittävän vaikutuksen johdosta ja lopuksi myös rannikolla se haihtuu ilmaan takaisin vesihöyryksi.
Syksyisin merisumun hälveneminen on usein hyvin hidasta, koska auringon lämmittävä säteilyvaikutus on pienempi kuin keväällä. Syksyn edetessä marraskuulle, haihtuminen on hyvin hidasta. Ainoastaan säätyypin vaihtuminen muuttaa tilanteen, kun kuivaa ilmaa virtaa tilalle.
2. Säteilysumu
Säteilysumu syntyy, kun maanpinta jäähtyy ulossäteilyn seurauksena illalla ja yöllä. Jäähtynyt maanpinta jäähdyttää myös yläpuolellaan olevan ilman. Kun ilmassa on riittävästi kosteutta, se tiivistyy sumuna näkyviksi pisaroiksi jäähtyvässä ilmassa. Tuolloin ilma on saavuttanut vesihöyryn kyllästystilan. Matalana notkelmissa alkanut sumun syntyminen etenee yhä paksummaksi ajan myötä. Vaakanäkyvyys on yleensä 100 - 300 m. Säteilysumu syntyy vain maa-alueiden yläpuolella, mutta heikko tuuli voi kuljettaa sitä myös vesistön yläpuolelle.
Säteilysumuja syntyy etenkin syysöinä, sään ollessa selkeä ja heikkotuulinen.
3. Sekoitussumu
Sekoitussumu syntyy, kun kylmää ilmaa sekoittuu kosteaan ilmaan. Niitä syntyy tyypillisesti järvillä ja merenlahdilla kesä- ja syysöinä. Notkossa olevan vesistön yläpuolella ilma on lämpimämpää, mutta kosteampaa kuin läheisen maa-alueen ilma. Tapahtuu tiivistyminen ja vesistön ylle syntyy paikallinen sumualue.
4. Haihtumissumu, talvella meren yllä merisavu
Haihtumissumu syntyy, kun lämmin vesi haihtuu kylmään ilmaan. Talvisin tyypillisin haihtumissumu on merisavu. Tuolloin ilman lämpötilan on oltava vähintään -15 asteinen, kun se virtaa avoimen meren yläpuolelle. Suomen rannikolla ja keskitalvella myös jään reunamilla merisavua havaitaan tyypillisesti marras-tammikuussa. Kesällä metsän ja pellon "höyryäminen" on haihtumissumua tyypillisimmillään.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|