 |
|
|
|
Sää ja ilmasto | Ilmastotilastot | Juhlat - Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivien säät
Itsenäisyyspäivään, 6. päivään joulukuuta mennessä Suomessa on siirrytty tavallisesti termiseen talveen. Maa on yleensä jo lumen valkaisema maan eteläosaa lukuunottamatta. Mutta itsenäisyyspäivän sää voi olla kuitenkin hyvin erilainen eri vuosina. Siitä kertovat karttamme ja kuvamme.
Itsenäisyyspäivän vuosien 1971-2000 keskimääräiset ylin ja alin lämpötila on esitetty sinisellä. Vuorokauden lämpötilaennätykset sattumisvuosineen ovat punaisella. Suurin lumen syvyys (cm) niinikään vuosilukuineen on vihreällä.
Kuvissa ovat Helsinki-Vantaan, Jyväskylän, Oulun ja Sodankylän havaittu ylin ja alin lämpötila sekä lumensyvyys itsenäisyyspäivinä 6.12. vuodesta 1971 lähtien.
Maan etelä- ja keskiosassa vietettiin vuonna 2006 ennätyksellisen lauhaa itsenäisyyspäivää. Joulukuisia lämpöennätyksiä rikottiin usealla paikkakunnalla. Leudointa oli Salossa, missä valtakunnalliseksi joulukuun lämpöennätykseksi mitattiin 10,8 astetta. Vuonna 2000 itsenäisyyspäivä oli myös varsin lauha koko maassa. Lämpöasteita oli tuolloin Lappia myöten. Aikaisemmat lauhat säät sattuvat itsenäisyyspäivään maan eteläosassa vuosina 1996 ja 1986. Vuonna 1986 Helsingissä oli +6 astetta, kun taas Lapissa oli paukkupakkanen, Sodankylässä jopa 30 pakkasastetta.
Helsingissä lunta oli enimmillään 28 senttimetriä vuonna 1988. Jyväskylän lumisin itsenäisyyspäivä, 44 cm lunta, oli vuonna 1980. Sodankylässä lunta oli yli puoli metriä vuonna 1979. Suurin itsenäisyyspäivän lumipyry koettiin Helsingissä 1985, kun lunta tuprutti lähes 20 cm. Keskimäärin vain noin joka viidentenä itsenäisyyspäivänä sää on poutainen ja etelässä aurinko valaisee lyhyen ajan.
Itsenäisyysjulistus annettiin harmaan sateisena ja kovatuulisena päivänä.
Vuonna 1917 joulukuun alkupäivinä sää oli koko maassa kylmän kirpeää talvisäätä. Lapissa pakkanen paukkui jopa 30 asteessa. Vielä 5. päivänä sää oli selkeää ja pakkasta oli maan eteläosassa 15 ja keskiosassa 20 astetta. Maa oli lumen peitossa koko maassa. Maan eteläosassa ja Pohjanlahden rannikolla lumipeite oli 10 - 20 cm paksu, muualla Sisä-Suomessa ja Lapissa lunta oli yleisesti jo yli 30 senttimetriä.
Säätyyppi muuttui täysin 6. päivänä joulukuuta. Päivä oli harmaan viimainen ja sateinen sekä lauha. Pohjois-Norjaan ja Fennoskandiaan saapui Pohjois-Atlantilta syvä ja voimakas matalapaine, ja lounainen ilmavirtaus toi tullessaan ensin lumisadetta ja myöhemmin heikkoa vesisadetta. Aamulla 6. joulukuuta 1917 lämpötila oli vielä hieman pakkasen puolella ja lunta satoi maan itäisintä osaa lukuun ottamatta kaikkialla. Matalapaineen ja sadealueen liikkuessa itään, sää lauhtui päivän mittaan, ja muuttui suojakeliksi. Sateet muuttuivat räntä- ja vesisateeksi. Jo iltapäivällä myös Lapissa satoi vettä (Suomen kartta). Päivän sademäärät olivat 4-6 mm, siis hieman keskimääräistä suuremmat.
Suomen kartalle on havaintokirjoista merkitty saatavana olevien paikkakuntien säähavainnot 6.12.1917 klo 14.
Koko päivän tuuli puhalsi navakkana etelän tai lounaan suunnalta. Kovimmin tuuli ravisteli Pohjois-Suomea. Sodankylässä mitattiin päivällä tuulen nopeudeksi jopa 14 m/s, joka nykykäytännön mukaan olisi antanut aiheen varoitukseen vaarallisen voimakkaasta tuulesta sisämaassa. Perämerellä varmasti myrskysi.
Säätila 6.12.1917 klo 05 Pohjois-Atlantilla, Jäämerellä ja Fennoskandiassa. Suomi sijaitsee oikeanpuoleisen säärintaman alapuolella. Kartta on toimitettu SMHI:stä Ruotsista, koska Suomesta ei ollut tallella sääkarttaa muutamalta päivältä juuri tuolloin. Sääkartta on piirretty myöhemmin, sillä v. 1917 Leningradin nimi oli suomenkielellä vielä Pietari.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|