 |
|
|
|
Sää ja ilmasto | Sade- ja pilvialueet | Tietoa satelliiteista
Satelliitit pilviä seuraamassa
Satelliittimittausten näkyvin sovellus on pilvialueiden havaitseminen. Satelliittikuvat ovat tutkakuvien ohella tulleet yleisölle tutuiksi TV:n sääennusteiden yhteydessä.
Käytetyimpiä satelliittituotteita ovat infrapuna- ja näkyvän valon kanavien kuvat. Näkyvän valon kanavan käyttö kuitenkin rajoittuu valoisaan aikaan. Muita tavallisia sääsatelliittien mittauksia ovat ns. vesihöyrykanavan havainnot sekä usean kanavan yhdistelmäkuvat. Satelliittihavainnot perustuvat maan ja meren pinnasta, pilvistä ja ilmakehästä avaruuteen poistuvan säteilyn mittaukseen. Kanavilla tarkoitetaan säteilyn eri aallonpituuskaistoja.
Kuvamuotoinen esitystapa on kuitenkin vain yksi satelliittimittausten käyttöalue. Satelliittihavainnoista voidaan tunnistaa pilvityypit, tehdä yläilmakehän otsonimittauksia sekä tietyin rajoituksin johtaa muita meteorologisia suureita kuten tuulen nopeuksia ja ilmakehän kolmiulotteinen lämpötila- ja kosteusjakauma.
Sääsatelliitit
Satelliitit voidaan jakaa maanpinnan suhteen paikallaan pysyviin eli geostationäärisiin sekä aurinkosynkronisiin satelliitteihin. Aurinkosynkroninen satelliitti kiertää maapallon siten, että se on aina samaan aikaan päiväntasaajan yläpuolella ja tyypillisesti sen rata kulkee läheltä napoja.
Päiväntasaajan yläpuolella noin 36 000 kilometrin korkeudessa sijaitsevien geostationääristen satelliittien kiertoaika on sama kuin maan pyörähdysaika. Tällainen satelliitti näkee jatkuvasti saman puolen maapallosta. Mittausgeometriasta johtuen korkeilla leveysasteilla erotuskyky on huonompi kuin kohtisuoraan satelliitin alapuolella.
Maan napojen yli kiertävät satelliitit lentävät noin 850 km korkeudessa ja yksi kierros kestää noin 100 minuuttia. Satelliitti ei kuitenkaan aina lennä saman alueen ylitse ja sen näkemä alue on geostationääristä satelliittia pienempi. Kuvia saadaan epäsäännöllisesti ja toisinaan satelliitin ylilento tapahtuu vastaanottimeen nähden hieman sivusta, jolloin osasta kuva-alaa ei saada mittaustietoa. Näiden satelliittien erotuskyky on kuitenkin geostationäärisiä parempi ja niillä voidaan erottaa muutamien kilometrien kokoluokkaa olevia ilmiöitä, jopa yksittäisiä pilviä.
Ilmatieteen laitoksen Internet-sivuilla olevat kuvat ovat geostationäärisen Meteosat- ja napojen yli lentävän NOAA-satelliitin ottamia. Kuvat on tehty infrapunakanavan mittauksista ja ne on sijoitettu keinotekoisen karttapohjan päälle.
Meteosat Eurooppa 11.10.2000:
NOAA Fennoskandia 9.10.2000:
Ilmatieteen laitoksen vastaanottimilla saadaan 8-10 käyttökelpoista NOAA-ylilentoa päivässä. Meteosatin kuvia saadaan säännöllisesti. Satelliitteja operoivat EUMETSAT ja National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA).
Satelliittikuvien tulkinta
Lämpötila tavallisesti laskee ilmakehässä, kun etäisyys maanpinnasta kasvaa. Näinollen korkealla maapinnan yläpuolella olevat pilvet ovat maanpintaa ja alempia pilviä kylmempiä. Infrapunakanavan mittaus riippuukin säteilevän pinnan lämpötilasta, joka voi pilvisyydestä ja maantieteellisestä sijainnista johtuen olla eri korkeuksilla sijaitsevien pilvien yläpinta, maan tai meren pinta.
Kuvat esitetään siten, että kylmemmät alueet (pilvet) ovat vaaleita sävyjä. Kuvia tulkittaessa ongelmia voi syntyä pilven ja maanpinnan lämpötilojen ollessa lähellä toisiaan. Näin esimerkiksi lumipinta voi sekoittua kylmiin pilviin, ja toisaalta maanpintaa lähellä olevat sumupilvet eivät välttämättä erotu. Lisäksi ohuet, mutta kylmät yläpilvet voivat näyttää satelliittikuvissa laajoilta ja sateisilta pilvialueilta, vaikka tosiasiassa ne eivät aiheuta lainkaan sateita. Matalapaineiden keskuksiin ja säärintamiin liittyvät pilvialueet ja pilvinauhat näkyvät hyvin.
Miten satelliittikuvia saa?
NOAA-satelliittikuvia löytyy Internet-sivuiltamme. Ammattimaisempaan käyttöön voidaan tehdä sopimus jatkuvasta käytöstä. Lisätietoja sähköpostitse
tai Ilmatieteen laitoksen tuotteet ja palvelut -sivuiltamme.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|
| 
Satelliitin vastaanottoantennin asennus
|
|
|
|